Löystyykö vaalisalaisuus? Tutkija kertoo, miksi

Politiikan tutkija Maija Setälä Turun yliopistosta pitää kyseenalaisena vanhempien äänestyskäyttäytymisen kyselyä lapsilta, mutta aikuisten kesken keskustelun lisääntyminen on hänen mielestään hyväksi.

– En näe, miksi esimerkiksi työpaikalla ei voitaisi keskustella siitä, ketä kukin äänestää. Vaalien yksi funktio on poliittisen keskustelun herättäminen. Tosin jos pomo alkaa kuulustella äänestämisestä, mennään liian pitkälle, Setälä sanoo.

Tänä päivänä oman äänestyskannan kertominen näyttää olevan yleistymässä. Setälä arvelee sen johtuvan siitä, että äänestäjät ovat nykyisin liikkuvampia ja äänestävät ennen kaikkea henkilön, eivät puolueen perusteella. Presidentinvaaleissa tämä korostuu, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti henkilövaalit.

Menneinä vuosikymmeninä ihmiset sen sijaan pitivät tiukemmin kiinni puoluekannastaan, kun olivat kerran ideologiansa valinneet.

– Ennen äänestäjät eivät välttämättä uskaltaneet kertoa äänestyskantaansa eri mieltä olevassa seurassa, koska ideologiset rajat olivat tiukemmat ja väärästä mielipiteestä syntyi ehkä helpommin riitaa, Setälä sanoo.

Kaikissa maissa vaalisalaisuus ei ole yhtä tiukka kuin Suomessa. Esimerkiksi Ruotsin listavaaleissa äänestäjä voi paljastaa lippuvalinnallaan, mitä puoluetta kannattaa. Tosin hän voi myös salata kantansa ottamalla kaikkien puolueiden liput tai äänestämällä niin sanotulla blankolipulla.

Historiallisesti vaalit keksittiin ennen salaisuuksia. Ensimmäiset vaalit olivat julkisia, ja esimerkiksi 1800-luvun Englannissa äänten ostaminen oli yleistä.

Yhdysvalloissa ja Britanniassa vaalisalaisuuden käytäntö kehittyi vasta 1800-luvun lopulla, kun äänioikeus levisi ylemmistä luokista köyhien keskuuteen. Sen avulla pyrittiin välttämään painostus, jota ylemmistään riippuvaiset kansalaiset muuten olisivat saattaneet kokea.