Facebookin Helsingin puskaradioryhmässä kaksi erillistä pehmopupupäivitystä on saanut suuresti huomiota. Toisessa päivityksessä etsittiin kadonnutta pupua, toisessa taas etsittiin pupulle omistajaa.
Monille päivityksen nähneille heräsi ajatus, että nämä kaksi otusta ovat yksi ja sama.
Näin ei valitettavasti kuitenkaan ollut. Tarina sai silti osittain onnellisen lopun, kun toinen pupuista pääsi turvallisesti kotiin.
Pelkästään positiivisia viestejä
5-vuotias Leila sai oman unikaverinsa vauvana ja se on siitä asti ollut hänelle tärkeä. Ennen se oli väriltään puhtaan valkoinen, mutta nyt se on jo kulunut ja elämää nähnyt. Leilan äidin Anna Grajekin mukaan lelu on tärkeä vaikkapa matkalle lähtiessä, koska se rauhoittaa omistajaansa.
Pupu katosi kuukausi sitten, kun Leilan pikkuveli joutui sairaalaan keuhkokuumeen takia. Perhe oli matkalla sairaalaan, kun Anna huomasi, ettei tärkeä lelu ollutkaan mukana.
– Huomasimme että se on kadonnut jossain välissä ja etsimme sitä kovasti lähialueelta. Kun sitä ei löytynyt, ajattelimme että kokeillaan sosiaalisen median voimaa. En missään vaiheessa odottanut, että saisin näin paljon empatiaa ja positiivisia viestejä tuntemattomilta ihmisiltä, Anna ihmettelee.
Annan mukaan kaikissa viesteissä oli toivottu pupun löytyvän. Erityisesti hän muistaa, kuinka eräs bussikuski oli ottanut häneen yhteyttä ja kertonut, että hän ja hänen työkaverinsa haluavat ostaa Leilalle uuden lelun, jos vanhaa ei enää löydy.
Kyseessä kaksi eri pupua
Samanaikaisesti kun Leilan pupua etsittiin, Heikki Hallamaa löysi Helsingin keskustasta samannäköisen lelun, josta hän julkaisi myös päivityksen puskaradioon. Anna ja Heikki tulivat tietoisiksi toistensa päivityksistä ja sopivat tapaamisen, jossa varmistettaisiin tunnusmerkkien perusteella, onko kyseessä oikea pupu.
– Sovimme tapaamisen Heikin kanssa viikon päähän, koska lähdimme juuri matkalle. Matkan aikana lumet olivat sulaneet. Kun tulimme yöllä kotiin, huomasimme siinä jalkakäytävän reunassa likaisen ja jäätyneen pupuressukan.
Tärkeä pupu löytyi lähellä paikkaa, missä se oli viimeksi ollut tyttären hallussa. Anna kiittelee ihmisiä siitä, kuinka he kertoivat hänelle viesteissä Heikin päivityksestä. Hän kiittää myös Heikkiä yhteistyöhaluisuudesta ja pupusta otetuista tarkoista kuvista. Kuvien perusteella oli silti hankala sanoa, oliko kyseessä oikea lelu.
Pääasia on, että kauan kadoksissa ollut unikaveri löytyi paljastuessaan kevään tullen lumen alta.
Missä toisen lelun omistaja?
Annan mukaan parasta tässä kokemuksessa on ollut nimenomaan ihmisten positiiviset reaktiot ja auttamisen halu. Myös tytär on tullut tietoiseksi ihmisten halusta auttaa häntä löytämään unikaverinsa.
– Toivon, että tyttäreni oppii tästä tapauksesta jotain. On tärkeää olla empaattinen ja tarjota apua, vaikka edes yrittää piristää ihmistä, jos muuta ei voi tehdä. Ainoa mikä harmittaa tässä tapauksessa on se, että toinen pupu kaipaa vielä omistajaansa, Anna miettii.
Anna kehottaa ihmisiä jatkamaan samaan malliin ja toivoo, että somen avulla löydettäisiin toisenkin lelun omistaja.
– Toivon todella, että tämä toinenkin löytää tiensä kotiin. Uskon, että sen pikkuomistaja on surullinen tällä hetkellä. Ei pidä luopua toivosta, koska ihmisten empatian kautta tapahtuvat ne hyvät asiat.