Lautaparkettia ja mäntylankkua lattiaan

Ullakon kahden asunnon lattioihin laitettiin parketit. Puu oli samaa - merbauta - mutta toiselle puolelle se oli valittu lakattuna, toiselle tehtaalla valmiiksi öljyttynä.

Ääneneristys on tärkeä asia aina, kun tehdään uiva parketti kerrostaloon. Alle pitäisi aina laittaa joko solumuovi tai korkkiraehuopa askelääneneristeeksi.

Erityisen merkittävää tämä on silloin, kun taloon lisätään kokonainen kerros entisen ylimmän kerroksen päälle. Neuvontainsinööri Martti Mäkinen, Uudenmaan asuntokiinteistöyhdistys:

"Kun tehdään uutta asuntoa ullakolle, alakerran asukas joutuu uuteen tilanteeseen. Hän ei ole tottunut siihen, että hänen kattonsa yläpuolella on liikennettä. Rakentajan pitää olla äärimmäisen huolellinen, jotta alapuolen asukkaan viihtyvyys ei huonone.

Ullakkoasunnothan ovat aina rakennusluvan varaisia. Siksi lattiaratkaisu joudutaan aina toteuttamaan tämän hetken voimassa olevien määräysten mukaan. Uudet määräykset astuivat voimaan vuoden 2000 alussa: niiden mukaan askelääneneristävyyden pitää olla 53 desibeliä myös ullakon lattiassa."

Tässä lähes sata vuotta vanhassa kohteessamme on puurakenteinen yläpohja. Uusien asuntojen kohdalla asia on hoidettu siten, että lattiarakenne on oma, erillinen kantava osansa. Lattia on kannatettu eri palkeilla kun alakerran katto - se ei siis ole kiinni vanhassa yläpohjassa, joten iskuäänet eivät siirry vanhaan alapuolisen asunnon kattoon.

Parketinasennuksen valmistelevassa vaiheessa mitataan nämä seinät - lähinnä niiden samansuuntaisuus toisiinsa nähden ja tarkastetaan, ovatko nurkat suorassa kulmassa. Jos kiilausta täytyy häivyttää, täytyy ratkaista otetaanko puolet kiilauksesta huomioon lähtöpäässä ja toinen puoli loppupäässä; vai annetaanko kiilauksen jäädä johonkin sellaiseen paikkaan, missä se jää mahdollisimman vähän näkyviin.

Myös lattian pinta on tarkastettava ja tarvittaessa tasoitettava ennen työn aloittamista. Käydään se läpi pitkän alumiinilinjarin kanssa: heittoa ei saa ola kahta milliä enempää kahden metrin matkalla.

Asennus alkaa seinän vierestä. Tila oli pieni, noin 3 x 5 metriä ja silloin riittää mainiosti että jätetään elämisrakoa 8-10 mm joka puolelle - sivuille, päihin, putkien ympärille.

Putken ympärilläkin elämisrako jätetään tietysti joka suuntaan, eli porattavan reiän täytyy olla putken halkaisija + 2 x elämisrako!

Vaikka parketti oli hieman poikkeuksellisesti käsitelty - valmiiksi öljytty - asentaminen tapahtui samalla lailla kuin minkä hyvänsä lautaparketin: liima puristettiin - tämän valmistajan ohjeiden mukaisesti - naaraspontin yläreunaan, koko laudan pituudelle ja lyöntikalikalla naputeltiin parketit ponttiinsa siten, lautojen väliin ei jäänyt rakoa.

Tässä kannattaa pitää käsillä puhdasta vettä ja rätti, jolla saumoista tursuava liima saadaan pyyhkäistyä heti pois.

Yksi patterinputkista sattui suoraan kahden laudan saumaan. Tämä tilanne hoidetaan liittämällä laudat tilapäisesti yhteen ja poraamalla reikä saumaan, kun ne ovat kiinni toisissaan.

Komea kotimainen massiivilautalattia - kiinteä asennus

Lankkulattialla on vankka kannattajajoukkonsa. Miksi ei olisi - luonnollinen, luja raaka-aine ja lämmin pinta jalan alle. Sen haittapuolena on usein ollut elävyys, jonka seurauksena on ikävää narinaa. Myös pintakäsittely on helposti jäänyt epätasaiseksi - tosin on makuasia, pitääkö sitä perinteisessä lankkulattiassa pelkästään vikana.

Tarjolla on nykyaikaisempikin ratkaisu. Lankkulattian voi tehdä valmiista tavarasta - se on pontattua, määrämittaista, massiivipuusta laminoitua materiaalia. Tuloksena on nopeasti asennettava, erittäin mittatarkka ja elämätön pinta, jonka voi käsitellä yhtä kirkkaaksi ja tasaiseksi kuin parketin.

Tämä massiivimäntylankku muodostuu kolmesta eri lamellista: pinta- ja pohjalamellit ovat pitkittäissuuntaiset ja niiden välissä on poikittainen mäntysälekerros. Kaikki kerrokset ovat samasta, tiukkasyisestä sydänpuusta. Ne on prässätty kovalla voimalla kiinni toisiinsa: siksi keskilamellissa näkyy pieniä reikiä, joista ylimääräinen liima pääsee valmistuksen aikana purkautumaan pois.

Pintakäsittely on tehty vesiohenteisella, täysin päästövapaalla lakalla koko laudalle: myös alapuoli ja pontit on lakattu. Tämä on yksi tärkeä syy puun elämättömyyteen ja jokaisen puuta käsittelevän kannattaa se muistaa: yksi yleisimpiä syitä laudan kieroutumiseen on se, että pintakäsittely tehdään vain toiselle puolelle.

Tarkkana ruuvien kanssa!

Välipohjaan pantiin koolaus 60 sentin jaolla. Vasojen väliin tuli puukuituvilla ja päälle rakennuskartonki. Tällä kertaa laudoitus tuli poikkeuksellisesti poikittain ikkunasta lankeavaan valoon nähden - yleensähän lattia asennetaan aina päävalon suuntaisesti. Tässä tapauksessa muut sisustukselliset seikat painoivat enemmän ja koska materiaali on VTT:n tutkimustenkin mukaan elämätöntä, valmis pinta tuskin tulee peilaamaan häiritsevästi.

Koska talo oli vanha, mittaaminen oli tehtävä erityisen huolellisesti. Jakohan on suunniteltava aina etukäteen, kuten uivan parkettilattian asennuksessakin: seinien erisuuntaisuuden mahdollisesti aiheuttama kiilaus on puolitettava heti lähdöstä, jolloin se näkyy vähiten. Ei ole ollenkaan suotavaa, että toisen seinän vierelle joudutaan lopuksi veistelemään ohutta tikkua tilkkeeksi!

Lankkujen pituus oli 240 cm, leveys 15,8 cm. Kun paksuus oli 28 mm, lattia voitiin hyvin rakentaa sääntöjen ja määräysten mukaisesti 60 koolausjaolla.

Tätä lattiaa ei asennettu uivaksi vaan kiinteäksi: se ruuvattiin urosponteista koolauspuihin 55-60 mm pitkillä, ns. hobay-ruuvilla. Tällaisen ruuvin kannan juuressa on tuuman verran kierteetöntä osuutta, jolloin se on itsestään senkkaava ja uppoaa kauniisti urospontin sisälle ilman seuraavan laudan asentamista haittaavia pikkusäleitä.

On ehdottomasti käytettävä sellaista naulapussia, joka ei kylvä ruuveja lattialle: jos päälle astuu niin lattiaan jää pysyvä jälki! Paras on pitää ruuvit mahdollisimman pitkään samassa laatikossa missä ne ovat tehtaalta tulleet, vaikka sitten joutuukin ottamaan ylimääräisiä askelia.

Vankka lattia syntyi vauhdilla

Elämisvaraa on jätettävä puolisen senttiä joka suuntaan. Ensimmäinen lauta ruuvataan seinän viereen sinne asetettuja pikkukiiloja vasten. Urapontin pohjaan työnnetään erityiset täyttölistat aina ruuvin kohdalle - ruuvaushan tietysti tapahtuu koolauspuuhun. Tämä siksi, että nämä laitimmaiset ruuvit pyritään sijoittamaan mahdollisimman lähelle seinää, jotta ne jäisivät tulevan jalkalistan alle. Kun alla on naaraspontti, se saattaa helposti lohjeta ilman lisätukea.

Kuten kaikessa lattianasennuksessa, myös tässä ensimmäiset lautarivit ovat lopputuloksen kannalta ratkaisevan tärkeitä. Ne on saatava ehdottoman suoriksi! Tässä pitkä alumiinilinjari on lähes välttämätön apuväline.

Ensimmäisen rivin jälkeen kiinnitys tapahtui sitten urospontin puolelta. Ruuvi ajetaan puuhun pontin juuresta noin 30 asteen kulmassa - tuon edellä mainitun, seinää vasten tulevan rivin kohdallahan ruuvi tuli mahdollisimman pystysuoraan.

Ruuvin kanta pyrittiin upottamaan hiukan puun sisään; ei liikaa, ettei tapahtuisi lohkeilua ja pinnan rikkoutumista. Vaikka käytettiinkin hobay-ruuvia, pontti on hyvä nopeasti tarkistaa ennen seuraavan laudan työntämistä paikalleen jotta se menisi sulavasti aivan kiinni edelliseen.

Kun lattiaa lasketaan koolauksen päälle, ei välttämättä voida aina käyttää kokonaan edellisestä rivistä jäänyttä palasta uuden rivin aloittamiseen. Jatkokohtahan tulee tässä aina vasan kohdalle. On myös muistettava olla järjestämättä kahta jatkoskohtaa vierekkäin: aina pannaan ensin yksi ehjä lauta väliin.

Ovenpieliä kierrettäessä jätettiin niinikään tuo puolen sentin elämisvara samoin kuin patterinputkien kohdalle. Asennus oli hyvin nopeaa materiaalin vankkuuden ansiosta ja valmis pinta syntyi nopeasti.

Hinnaltaan tällainen lattia asettuu samaan tasoon uivaksi asennettujen, parempilaatuisten lautaparkettien kanssa. Melko samoissa ollaan myös verrattuna perinteiseen lautalattiaan, kun sellaisen hiotuttaa ja lakkauttaa erikseen.