Lastensuojelussa työskentelevä Roosa kokee silmitöntä väkivaltaa, jolle ei näy loppua – päälle käyvät jopa 10-vuotiaat lapset: "Se on todella hurjaa"

0:25
Roosa saa työssään toisinaan vammoja, jotka vaativat lääkärinhoitoa. Video ei herkille!

Lastensuojelulaitoksessa työskentelevä sosionomi, Roosa, kertoo joutuneensa työssään useamman kerran väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Vammat ovat usein olleet lääkärin hoitoa vaativia. Nuorimmat hyökkääjistä ovat olleet 10-vuotiaita. 

Roosa kertoo työskentelevänsä ohjaajana lastensuojelulaitoksessa, jonne sijoitetaan alle 12-vuotiaita lapsia.

– Sinne tullaan moninaisista syistä. Syyt voivat olla lapsista johtuvia tai vanhemmat voivat olla esimerkiksi päihtyneitä tai lapset eivät ole voineet jäädä kotiin jostakin muusta syystä. Lapsi voi myös käyttäytyä kotona sellaisella tavalla, etteivät vanhemmat pärjää hänen kanssaan, Roosa kertoo MTV Uutisille.

Hän esiintyy jutussa etunimellään. Myöskään paikkakuntaa, jolla Roosa työskentelee, ei kerrota turvallisuus- ja vaitiolosyistä.

– Meille tulevien lasten keski-ikä on noin kymmenen vuotta. 

Siihen ettei vanhempi pärjää kotona lapsensa kanssa voi olla monia syitä. 

– Lapsi voi olla ahdistunut ja itsetuhoinen. Hänellä voi myös olla aggressiivinen tai uhkaava käytös. 

Roosa kokee uhkailua ja fyysistä väkivaltaa työssään

Lapset kohdistavat Roosaan henkistä väkivaltaa, mutta tilanne on useita kertoja mennyt myös niin pitkälle, että Roosaan on käyty käsiksi. 

– Minua uhkaillaan ja haukutaan. Jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Sitten on ollut ihan fyysistä väkivaltaa sillä tavalla että lapsi on alkanut riehua ja käynyt suoraan päälle. Tilanne on kuitenkin sellainen, että aikuisen on oltava siinä paikalla ja sitten on hyökätty kohti. 

Toisinaan Roosan saamat vammat vaativat lääkärin tarkastuksen.  

– Pari kertaa on purtu sellaisia verijälkiä, että on pitänyt käydä ottamassa antibioottikuuri. Nyrkistä on tullut kasvoihin niin voimalla muutamaan otteeseen, että on tarvinnut käydä tarkastuksessa. 

Tällaisia vammoja ovat aikaansaaneet iältään 10-vuotiaat lapset. 

– Se on todella hurjaa. Ei sitä voi kuvitella millä tavalla he uhkailevat ennen kuin sen kokee. He saattavat sanoa aivan tarkasti, että pääni halkaistaan kahtia ja sieltä kaivetaan aivot ulos ja mitä niille aivoille sitten tehdään. 

– Sellaistakin uhkailua on, että jonain päivänä tulen sinun kotiisi. Tai kun käyn kotona, niin otan sieltä puukon tai teen sinulle jotain. 

Roosa ajattelee tällaisen henkisen väkivallan johtuvan lapsen epävarmuudesta ja siitä etteivät he saa kotona oikeanlaista huomiota "hyvällä tavalla". 

– Sitten he koittavat saada sitä huomiota huonolla tavalla. 

Puolustautumisen mahdollisuudet ovat vähissä

Aikuinen ei saa koskaan käydä lapseen käsiksi fyysisesti, mutta lastensuojelun työntekijät voivat ottaa valtoimenaan riehuvan lapsen "lukko-otteeseen". 

– Mahdollisuudet ovat aika huonot, sillä laki pitää kynsin ja hampain lapsen oikeuksista kiinni. Meillä on kyllä mahdollista ottaa lapsi kiinnipitoon, jos tilanne menee todella pahaksi. Siihen meillä on koulutus ja se on turvallinen ja hallittu tapa rauhoittaa lapsi. 

– Se on aivan viimeinen keino kyllä, jos ei millään muulla tavalla lasta saada rauhoittumaan. Jos tilanne on mennyt fyysiseen väkivaltaan, niin silloin harvoin on enää puheyhteyttä lapseen. Lapsi on silloin jo niin "tiloissa" ja sellaisen tunteen vallassa, ettei puhe enää riitä. Silloin joudutaan menemään kiinnipitoon. 

"Väkivaltatilanteessa pyrimme turvaamaan muut lapset"

Jos lapsi käy laitoksessa päälle, häntä ei voi juosta karkuun esimerkiksi wc-tiloihin. 

– Silloin muut lapset jäisivät vaaraan. Väkivaltatilanteissa pyrimme aina turvaamaan muut lapset ja tähän asti olemme luojan kiitos siinä onnistuneet. 

– Sellaistakin on sattunut, että työvuorossa on kaksi ohjaajaa vuorossa ja toinen heistä on raskaana, eikä ole sen vuoksi voinut mennä väkivaltatilanteeseen. Sitten ei yksi pärjää siinä ja lapsi on jouduttu eristämään omaan huoneeseen pitämällä ovea kiinni niin kauan että apuvoimia saadaan. 

Väkivaltatilanteen jälkeen joutuu usein jatkamaan vuoron loppuun

Roosa huomauttaa, että jos jollakin muulla työpaikalla tilanne äityisi väkivaltaiseksi, tällä olisi sellaisia seuraamuksia, ettei sellaisen työntekijän kanssa enää joutuisi tekemisiin. 

– Meillä tilanne on usein se, että rajun väkivaltatilanteen jälkeen joudut jäämään paikalle työvuorosi loppuun asti ja viettämään sen ajan väkivaltaisesti käyttäytyneen lapsen kanssa tai muiden lasten kanssa esittäen, että kaikki on hyvin.

– Tilanteet toki käydään lapsen kanssa läpi, mutta harvoin tuossa keskustelussa aikuinen pystyy omia tuntojaan ja ajatuksiaan edes tuomaan ilmi. 

Lapsen väkivaltainen käytös on yhä yleisempää

Roosa on työskennellyt lastensuojelun puolella muutaman vuoden. Hän kertoo havainneensa väkivallan lisääntyneen jopa näin lyhyen ajan sisällä. 

– On se ollut kasvussa huomattavasti minun urani aikana. Mutta on se myös pidemmällä aikavälillä kasvanut. Ei kuulemma ennen vanhaan tällaista ollut. 

Roosan mukaan helpotusta lastensuojelun tilanteeseen voisi tuoda ennakointi. 

– Kyllä päättäjille sanoisin että pitäisi keskittyä enemmän sinne ennaltaehkäiseviin ja varhaisiin palveluihin. Siinä vaiheessa kun lapset jo näin käyttäytyvät niin alkaa olla keinot vähissä. 

Järjestelmästä puuttuu väliporras

Lastensuojelun osastoille tulevat lapset ovat usein niin sanottuja järjestelmien "väliinputoajia". 

– Palvelujärjestelmästämme puuttuu jotakin, joka voisi olla lastensuojelun ja psykiatrisen osaston välissä. Monesti meillä lapset ovat psyykkisesti niin kipeitä, että he eivät ole lastensuojelun keinoilla autettavissa, mutta sitten psykiatriasta sanotaan, että he eivät ole tarpeeksi kipeitä myöskään heille. 

– Meillä sosionomeilla ei kuitenkaan ole psykiatrista osaamista tai sellaisia keinoja, joilla lapsia voisi auttaa parhaimmalla tavalla. 

Alanvaihto on käynyt mielessä

Roosa kertoo miettineensä usein myös alanvaihtoa. 

– Myös läheiset siihen kannustavat. Tiedostan sen etten loppuelämääni lastensuojelulaitoksessa tule työskentelemään työn kuormittavuuden takia.  

– Aika paljon muutoksia täytyisi tulla, jotta tämä työ olisi työntekijöille turvallista eikä joka työvuoroon mennessä tarvitsisi miettiä kuinka pystyy suojelemaan itseään ja ennen kaikkea muita lapsia. 

Työkaverit auttavat jaksamaan työssä. 

– Varmasti olisin jo työpaikkaa vaihtanut, jos meillä ei olisi niin todella hyvä työporukka. Työkavereiden takia sitä rankankin iltavuoron jälkeen jaksaa taas aamuvuoroon mennä. 

Väkivalta on yleistä sosiaalialalla

Lastensuojelun keskusliiton erityisasiantuntija Julia Kuokkanen kertoo MTV Uutisille, että väkivalta on monella tavalla läsnä laitoshoidon työssä. 

– Se voi kohdistua työntekijään tai lapseen ja se voi tapahtua laitoksessa tai työn ulkopuolella. Sosiaalialan työ on ylipäätään psykososiaalisesti aika kuormittavaa. Myös väkivalta- ja uhkatilanteita kohdataan keskimääräistä enemmän kuin monella muulla alalla, Kuokkanen sanoo. 

Liiton teettämän tutkimuksen mukaan suurin osa lastensuojelulaitosten työntekijöistä kohtaa työssään väkivaltaa. 

– Se voi olla muutamia kertoja vuodessa tai jopa viikoittain. Se on aika hälyttävää. Toki meillä on tiedossa, että tilanne on aika vaikea. Varmasti jokainen tapaus on hyvin vakava. 

Roosan kokemuksen mukaan väkivalta on lisääntymässä. Kuokkasen mukaan myös palveluiden riittämättömyys näkyy usein lastensuojelussa. 

– Kyllä meidän selvityksemme mukaan kasvua on myös havaittavissa. Silloin kun esimerkiksi psykiatriset palvelut eivät voi ottaa lisää lapsia vastaan, niin kyllä se näkyy lastensuojelussa.  Tiedämme myös että suurella osalla lapsista, jotka ovat sijaishoidossa on jonkinlainen mielenterveysdiagnoosi. 

– Jos katsomme lastensuojelun tilastoja, niin sijaishuollossa olevien lasten määrä on jatkuvassa kasvussa. Tässä on myös kyse siitä, että liian moni lapsi päätyy sijaishuoltoon, kun peruspalvelut eivät toimi riittävän hyvin. 

3:04
Katso Julia Kuokkasen haastattelu videolta: Uhkailua, potkimista ja puremista – lastensuojelun työntekijöiden turvallisuus huolestuttaa.

Myös korona kuormitti lastensuojelua

Kuokkasen mukaan lastensuojelu on kuormittunut valtakunnanlaajuisesti.  

– Henkilöstöresurssit koetaan liian niukaksi suhteessa lasten ja heidän tarvitsemansa tuen määrään. Työhyvinvointiin ja työsuojeluun ei myöskään panosteta riittävästi. Asioille pitäisi kyllä tehdä jotakin ja niihin pitäisi reagoida. Tässä on kyse myös lasten hyvinvoinnista – tämä on laaja ja vaikea kysymys, joka vaatii toimenpiteitä. 

Myös koronaepidemialla on ollut vaikutuksensa, sillä moni yhteiskunnan palveluista on joutunut keskeyttämään tai muuttamaan toimintaansa. 

– Se on omalta osaltaan kohdistanut myös painetta lastensuojeluun. Ja varmasti siinä tullaan vielä näkemään pitkäaikaisia vaikutuksia. 

Kuten Roosakin, myös Kuokkanen panostaisi enemmän ongelmien ennaltaehkäisyyn. 

– Kyllä tähän voitaisiin tehdä muutoksia poliittisellakin tasolla, koska siellä luodaan reunaehdot sille, miten laadukasta sijaishoito on. 

– Myös työntekijöiden perehdytys ja väkivaltatilanteiden läpikäyminen auttavat. Osa työntekijöistä ei tutkimuksemme mukaan edes tiennyt, että turvallisuussuunnitelmat ovat olemassa työpaikoilla. 

Lastensuojelutyö on arvokasta

Lopuksi Kuokkanen muistuttaa, että lastensuojelun työ on hyvin arvokasta ja merkityksellistä. 

– Se on tärkeää työtä ja sitä on tärkeää vaalia. Lastensuojelutyön julkisuuskuva on aika negatiivinen, mutta työssä tehdään paljon onnistumisia. Jos ohjaajalla on esimerkiksi riittävästi aikaa kuunnella joku asia, jonka nuori haluaa juuri sillä hetkellä kertoa, siitä saattaa seurata hieno yhteistyö ja luottamus. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja