Ihmiset selittelevät kumppanin puutetta usein seuraavalla lausahduksilla. "En ole vain vielä tavannut sitä oikeaa". Ruotsalaispsykologi ja terapeutti Egil Lingen mukaan kyseinen ajattelutapa on hyvin tuttu, mutta vastentahtoiseen yksinäisyyteen ei tarvitse tyytyä vain odottelemalla sen oikean kohtaamista. Lapsuudesta tuttu ihmissuhdemalli voi haitata parisuhteen muodostamista, mutta malli on mahdollista murtaa.
Vaikka moderni yhteiskuntamme ihailee itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä, ihmiset tarvitsevat läheisiä ja pysyviä suhteita voidakseen hyvin ja kyetäkseen kehittymään. Yksinäisyys tekee kipeää, sillä ihminen on rakennettu elämään läheisessä vuorovaikutuksessa toisten kanssa.
Kognitiivisen psykologian uranuurtaja Lingen on sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse elää elämäänsä tahtomattaan yksin. Jokainen voi löytää ja myös pitää sen oikean. Monilla on kuitenkin vaikeuksia päästä edes parisuhteen alkuun. Yksi kyllästyy hyvältäkin vaikuttaneeseen treffikumppaniinsa alta aikayksikön, toinen tarrautuu kumppaniehdokkaaseen liikaa ja kolmas ei kykene edes lähestymään toista sukupuolta.
Ihmissuhdemalli aktivoituu kun suhde etene
Kykenemättömyys kohdata toista on usein lapsuuden peruja. Kannamme nimittäin mukanamme lapsuuden ihmissuhdemalleja, jotka vaikuttavat kiintymyssuhteisiimme. Sisäinen ihmissuhdemalli kehittyy alun perin sen tähden, että vauva pääsisi mahdollisimman lähelle vanhempiaan. Lapsuudessa ihmissuhdemallilla on tärkein rooli niissä tilanteissa, joissa lapsi eniten pelkää hylätyksi tulemista. Myös aikuisena ihmissuhdemalli aktivoituu, kun ihminen kokee, että hänen kaipaamansa läheisyyden menettämisen riski on suurimmillaan.
Lingell neuvoo ihmisiä pohtimaan, olisiko esimerkiksi negatiivisissa ajatuksissa "tämä ei toimi", "en tunne mitään häntä kohtaan" tai "etsin vielä sitä oikeaa" oikeasti kyse lapsuudessa opittujen ihmissuhdemallien aktivoitumisesta. Mallit saattavat nimittäin kehottaa ihmistä toimimaan kuten lapsena. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, ettei kykene kunnolliseen ihmissuhteeseen.


