KUVAT: Suomen upeimmat luolat mykistävät – tässä asiantuntijan Top 10

Tietoja voidaan hyödyntää paitsi tulevan kesän luontoretkillä, myös esimerkiksi matkailun kehittämisessä. Mielenkiintoisimmat luolat esitellään ajo-ohjeita myöten.  

MTV Uutiset pyysi yhtä kirjan kirjoittajista, tietokirjailija Tuomo Kesäläistä valitsemaan valtavasta määrästä luolien kärkikymmenikön.

– Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Suomesta voisi kerätä TOP 100 listan, jossa yksikään luola ei olisi paljon toista parempi. Tässä on kuitenkin omia suosikkejani sekä luolia jotka ovat jotenkin erikoisia, suuria tai muuten maininnan arvoisia, Kesäläinen sanoo.

1. Mätikän luola, Masku

Mätikän luola Maskussa on erittäin näyttävä rakoluola Mätikänvuoren huipun tuntumassa. Luolan lattia on kalliota ja siihen johtaa kolme suuaukkoa, joista yksi nousee jyrkästi ylos luolan katolle.

Pystykäytävä on veden pyöristämä, hiidenkirnumainen onkalo. Luolan seinämillä on pariin kohtaan hakattu nimikerjaimia ja vuosilukuja, selkeimmin erottuva hakkaus on JUHO 1877.

Luolassa on myös uusin, Tuomo Kesäläisen eli minun vuonna 2012 löytämä kalliomaalaus, joka on todennäköisesti kivikautinen. Tarinoita luolassa piileskelleistä Isonvihan sotapakolaisista sekä 1800-luvun rosvoista, joista kuuluisin Sika-Kyösti.

2. Hautvuoren luolat, Laitila

Muinaisen Linnavuoren alueella Laitilassa on neljä suurta rakoluolaa, kohde on yksi Suomen mielenkiintoisimpia luola-alueita.  

Suurimman luolan lattiassa on 60 cm paksuudelta simpukkamaata, joka kerrostunut sinne Litorinameren aikana. Luolien lattialla on myös Ancylusmeren savea. Löydöt todistavat luolien olleen avoimia ainakin 8 000-9 000 vuoden ajan.

Luolien ja linnavuoren synnystä on esitetty kaksi teoriaa. Ruotsalaisgeologien mukaan ne ovat maanjäristyksen ja klatraattipurkauksen synnyttämiä Klatraatti on kylmään merenpohjaan eräänlaisena jääkerroksena sitoutuvaa metaania, joka maanjäristyksen aiheuttaman häiriön takia voi räjähdysmäisesti kaasuuntua.

Suomalaisten geologien mukaan kyseessä on mannerjäätikön murjoma toori tai tooriraukki. Luolista on löydetty pronssikautista keramiikkaa.

3. Luolavuoren luola, Turku

Luolavuoren luola Turussa on pääosin kallion rakoillessa syntynyt rakoluola. Sen alussa on tilava kotamainen eteistila (n. 6 m x 2,5 m x 2,5 m).

Eteistilan takanurkasta lähtee 2 käytävää. Toinen on muutaman metrin mittainen, eteistilan kanssa samalla tasolla kulkeva, umpiperäinen käytävä. Toinen ahdas käytävä nousee 45 asteen kulmassa kallion sisään noin 3 metrin matkan.

Edessä avautuu tilava huone ja lähes 20 metriä pitkä yhtämittainen käytävä, jonka yksi ahdas kohta jakaa kahdeksi erilliseksi kammioksi. Kokonaisuutena luolalle tulee mittaa yli 45 metriä.

Kohde on yksi Suomen ”luolamaisimpia”. Paikasta kerrotaan lukuisia tarinoita, joissa esiintyy niin rosvoja, sotapakolaisia ja luolastoon kadonneita ylioppilaita kuin yliluonnollisia olentojakin.

4. Lyttylän Pirunpesä, Pori

Pirunpesä Porissa on yksi Suomen pisimmistä Lohkareluolista. Pirunpesä on suurten siirtolohkareiden ja niiden keskellä olevan, runsaat 10 m korkean kalliotapin rikkoutuessa syntynyt louhikko.

Louhikon ympärysmitta on noin 300 m ja se pitää sisällään useita, rakojen auetessa ja lohkareiden siirtyillessä syntyneitä luolia ja kaksi porttimaista lohkaremuodostumaa.

Pirunpesän nykyasussa on nähtävissä sekä mannerjäätikön, maanjäristysten että pakkasrapautumisen aiheuttamia piirteitä. Luolien lattiat ovat louhikkoa ja kalliota, joita paikoin peittää ohut kariketurve.

Pirunpesä on Isovihan, Pikkuvihan, Suomen sodan 1808–1809 ja vuoden 1918 sotapakolaisten piilopaikka. Se oli myös lähikylien nuorison kokoontumis- ja tanssipaikka 1960-luvulle asti.

Pirunpesä on erään pirun koti. Se saatiin selville, kun piru yritti saada myöhään kiirastorstai-iltana saunoneen tytön valtaansa. Tyttö onnistui viivyttää pirun aikeita, kunnes kukko lauloi, piru menetti voimansa ja joutui loukkaantuneena pakenemaan.

Myöhemmin sen kuultiin kovaäänisesti valittelevan tapahtunutta louhikossa.

5. Torholan luola, Lohja

Torholan luola Lohjalla on Suomen luolien ylivoimainen kuningas. Epäpuhtaassa kalkkikivessä oleva luola, jossa kolme huonemaista tilaa.

Ihminen ei mahdu läpi luolan alemmasta suuaukosta. Luola on synnyltään vadoosi karstiluola, jonka alaosan kanavat osin paineenalaisen veden syövyttämiä.

Luolan perällä on vajovesien liuottamia piippumaisia rapautumisonkaloja, joissa on moreenia. Luolan on täytynyt alkuaan syntyä ennen viimeistä jäätiköitymistä, mutta huomattava osa siitä on liuennut auki viime jääkauden jälkeen.

Luolan selkärangatonta eläimistöä on tutkittu pariin otteeseen. Lepakkojen on todettu talvehtivan luolassa, Suomessa talvehtivista lajeista onkaloissa on tavattu pohjanlepakko ja vesissiippa.  Luolan kaikkien käytävien ja umpiperien yhteenlaskettu pituus on luolassa järjestetyn mittauskurssin tulosten mukaan 80 m – 100 m.

6. Högbergetin luola, Kirkkonummi

Högbergetin luola Kirkkonummella edustaa ehkä Suomen harvinaisinta luolatyyppiä. Onkalo on subglasiaalisten jäätikön sulamisvesien muovaama ja väljentämä pystyrako graniittikallion suojasivulla.

7 metriä pitkässä onkalossa on erittäin kauniisti hioutuneet seinät. Näin syntyneitä luola ei tunneta Suomessa kovinkaan montaa. Luola muistuttaa poikittain olevaa hiidenkirnua.

Poikkileikkaukseltaan luola on sipulimainen.

7. Torsansalon Pirunkirkko, Rautjärvi

Torsansalon Pirunkirkko on muodoiltaan yksi Suomen kauneimmista. Poimurakenteen säätelemän rakoilun mukaisesti suonigneissikalliosta irronneet lohkareet ovat jättäneet jälkeensä kartioparabelin muotoisen luolan.

Lattia on louhikkoa, jonka väleissä hiilen ja kariketurpeen sekaista maata. Luola on sota-aikojen pako- ja varastopaikka. Se on eräs paikoista, joita 1800-luvun tunnettu kansanparantaja, 1840-luvulla kuollut Matti Hinkkanen eli Pohu-Matti käytti parannustoimessaan. Luola on myös pirujen asuinpaikka. 

8. Kolin Pirunkirkko ja Repouuron luola, Lieksa

Pirunkirkon ja Repouuron Luolat ovat Kolin kansallispuiston huomattavimmista nähtävyyksistä. Pirunkirkon seinässä Eero Järnefeltin käyntinsä yhteydessä 1893 kirjoittama runo.

Luola on tarinoiden mukaan varsinaisen Pirunkirkon eteinen, jonka perältä saattoi raon kautta kurkistaa varsinaiseen kirkkoon.

Luolat ovat tarinoiden mukaan pirujen asuinpaikka, jossa tietäjät kokoontuivat, ja jonne lienee viety myös uhreja. Tunnetuin Pirunkirkkoa käyttänyt tietäjä on Ukko-Kinolainen, jonka kerrotaan kuolemansa jälkeen ilmestyneen kyseiseen luolaan. Pirunkirkon vieressä sijaitseva Repouuron luola on Suomen pisin lohkareluola, sille on mitattu pituutta lähes 10 metriä.

9. Kuorinkikurun luola, Pelkosenniemi

Luola sijaitsee Pyhä-Luoston kansallispuistossa, jylhän, yli 1,5 kilometriä pitkän Kuorinkikurun puolivälissä.  Kohde on hyvin kaunis ja erikoinen rapautumisluola. Luolan lattiaa peittää kalliosta irronnut teräväsärmäinen kivikko, jossa kasvaa kauttaaltaan sammalta.

Onkalo oli tarkastushetkellä erittäin märkä, vettä tippui katosta ja valui seinillä. Arkeologisissa inventoinneissa luolaa on arveltu esihistorialliseksi asuinpaikaksi. Kurun nimen perusteella sen voi arvella toimineen myös karhun talvipesänä (kuorinki=karhunpesä).

10. Karhunpesäkivi, Inari

Karhunpesäkiven onkalo on Suomen suurin tafoni eli tafonirapautumisen aiheuttama rapaumaonkalo. Sitä on pidetty aiemmin hiidenkirnuna.

Katon hunajakennorakenne kuitenkin osoittaa, ettei kyse ole hiidenkirnusta.

Luolaan liittyy useita tarinoita:

1. Talviunta nukkuneesta karhusta ja lumimyrskyltä suojautuneesta lappalaisesta, jotka viettivät luolassa yön yhdessä.

2. Luola löydettiin 1930-luvulla, kun ukonilmaa pakoon luolaan mennyt metsästäjä tapasi luolassa karhun ja ampui sen.

3. Luola sai nimensä, kun maantientekijät löysivät sen sattumalta. Luolaan oli tehnyt itselleen vuoteen lähivaarassa poroja vasottanut lappalainen, joka löydettiin herrojen tullessa karhunpesää tarkastamaan sieltä nukkumasta.

Vanhojen tarinoiden mukaan, luola on myös porovarkaiden käyttämä vuota- ja lihakätkö.