Hyökkääjä Lauri Tukonen kelattiin Jyväskylän hallin plekseihin lokakuun loppupuolella, siis pian kaksi kuukautta sitten. Tukonen löi päänsä pleksiin, mahdollisesti myös jäähän ja jäi tajuttomana retkottamaan jäälle. Mies kiidätettiin sairaalaan, ilmeisen pahoja iskuja pään seudulle saaneena.
Tukonen avautui asioistaan tänään vasta toisen kerran tapahtumien jälkeen. Pelaajan kunto on parantunut kahden kuukauden aikana sen verran, että mies saa ajaa autoa ja käydä kävelylenkeillä. Arkielämä perheen parissa rullaa jotenkuten normaalisti. Mutta ammattiurheilijan harjoitteluun miehellä on pitkä, pitkä matka, pelaaminen on kaukainen haave.
Loukkaantumishetkellä Tukonen pelasi elämänsä kautta, hän johti SM-liigan pistepörssiä.
En tiedä tarkkaan Tukosen vammojen laatua. Pelaaja ei ole niistä hiiskunut kuin lähipiirilleen, ja se on hänen oikeutensa. Terveys on ihmiselle tärkein asia, siitä ei tarvitse puhua julkisesti. Jotenkin on sellainen olo, että kun TPS-pelaaja joskus avautuu kaikista asioista, paljastuu taustalta yksi lähivuosien vakavimmista loukkaantumisista SM-liigassa. Näin oletan, en tiedä. Toivottavasti olen väärässä.
SM-liiga ei kaipaa tämän tapaisia taklauksia ja loukkaantumisia yhtään lisää.