Kuningasravusta on tullut Norjassa poliittinen kiista.Ympäristöjärjestö Greenpeace vaatii lainsäätäjiä estämään alkukantaiseläimistöä tuhoavan kungasravun lisääntymisen Jäämerellä. Myös perinteiset kalastajat ja hylkeenpyytäjät vihaavat Venäjän puolelta tullutta jättiläisrapua. Matkailuelinkeino sen sijaan kukoistaa herkkuravun ansiosta.
Kungasrapu kirjaimellisesti karkasi käsistä Murmanskin edustalla ja kasvoi monsterimaiseksi meripedoksi. Neuvostoliiton tiedemiehet yrittivät jo 1930-luvulla siirtää ruokaisaa rapua Japanin mereltä Barentsinmerelle Murmanskin laivastotukikohdan ravinnoksi, mutta yritys epäonnistui. Rapu on latinaksi paralithodes camtschaticus ja sitä kutsutaaan myös kamtchatskan ravuksi.
Kun rapuja 1960-luvulla tuotiin Siperian rautatietä pitkin, matkasta selvisivät vain suurimmat ja sitkeimmät; 2000 naarasrapua, 1000 urosrapua, 10 000 parivuotiasta pikkurapua ja 1,5 miljoonaa ravuntoukkaa. Muurmanskin vuonossa se kasvoikin paljon suuremmaksi kuin alkuperäisillä vesillään.
Suurin Norjan puolelta pyydystetty kuningasrapu painoin 15 kiloa, kertoo rapusafareja Kirkkoniemessä järjestävä Lars Petter Öie.
Ravun pyytäminen on uskomattoman yksinkertaista. Varsinkin nyt keväällä kun se kutee, se nousee kymmenen metrin syvyiseen rantaveteen suurina joukkoina. Rapuja sukelletaan ja poimitaan pohjasta. Mitään pyydyksiä tai houkuttimia ei tarvita.
Rapu on niin hidas, ettei se ehdi pakoon, tosin se pystyy vuorokaudessa liikkumaan yli 20 kilometrin matkan. Sen suuret sakset pystyvät katkaisemaan vaikka ihmisen sormen, mutta liikkeet ovat niin hitaita, ettei niistä ole kokeneelle pyytäjälle vaaraa.