Kuningasrapu kuumentaa tunteita Jäämerellä

Kuningasravusta on tullut Norjassa poliittinen kiista.Ympäristöjärjestö Greenpeace vaatii lainsäätäjiä estämään alkukantaiseläimistöä tuhoavan kungasravun lisääntymisen Jäämerellä. Myös perinteiset kalastajat ja hylkeenpyytäjät vihaavat Venäjän puolelta tullutta jättiläisrapua. Matkailuelinkeino sen sijaan kukoistaa herkkuravun ansiosta.

Kungasrapu kirjaimellisesti karkasi käsistä Murmanskin edustalla ja kasvoi monsterimaiseksi meripedoksi. Neuvostoliiton tiedemiehet yrittivät jo 1930-luvulla siirtää ruokaisaa rapua Japanin mereltä Barentsinmerelle Murmanskin laivastotukikohdan ravinnoksi, mutta yritys epäonnistui. Rapu on latinaksi paralithodes camtschaticus ja sitä kutsutaaan myös kamtchatskan ravuksi.

Kun rapuja 1960-luvulla tuotiin Siperian rautatietä pitkin, matkasta selvisivät vain suurimmat ja sitkeimmät; 2000 naarasrapua, 1000 urosrapua, 10 000 parivuotiasta pikkurapua ja 1,5 miljoonaa ravuntoukkaa. Muurmanskin vuonossa se kasvoikin paljon suuremmaksi kuin alkuperäisillä vesillään.

Suurin Norjan puolelta pyydystetty kuningasrapu painoin 15 kiloa, kertoo rapusafareja Kirkkoniemessä järjestävä Lars Petter Öie.

Ravun pyytäminen on uskomattoman yksinkertaista. Varsinkin nyt keväällä kun se kutee, se nousee kymmenen metrin syvyiseen rantaveteen suurina joukkoina. Rapuja sukelletaan ja poimitaan pohjasta. Mitään pyydyksiä tai houkuttimia ei tarvita.

Rapu on niin hidas, ettei se ehdi pakoon, tosin se pystyy vuorokaudessa liikkumaan yli 20 kilometrin matkan. Sen suuret sakset pystyvät katkaisemaan vaikka ihmisen sormen, mutta liikkeet ovat niin hitaita, ettei niistä ole kokeneelle pyytäjälle vaaraa.

Pyydystämisen tekee hullunhelpon näköiseksi sekin, että ravut tarttuvat toisiinsa, kun sulkeltaja kerää pohjasta useampia, hän antaa rapujen vain takertua röykkiöksi.

Greenpeace ja kalastajat raivoissaan

Kuningasrapu on levinnyt vuosi vuodelta Norjan vuonoissa etelään päin. Ympäristöjärjestö Greenpeace vaatii leviämisen lopettamista. Järjestö kuljetti tammikuussa kansankäräjien, Norjan parlamentin eteen kalaverkkon sotkeutuneina 2000 kuningasrapua. Protestin tarkoitus oli osoittaa miten rapulaumat sekoittavat kalastajien verkot, mutta myös tuhoavat alkuperäisen eliöstön. Ravun väitetään syövän kaiken eteensä tulevan. Lars Petter Öie pitää väitteitä liioiteltuina. Hänen kotivuonossaan Etelä-Varangerissa meressä on edelleen monipuolisesti kalaa. Suurin ongelma ravuista koituu Öien mukaan juuri pyydyksille, kalastajat ja hylkeenpyytäjät joutuvat lopettamaan kalliiden pyydysten tuhouduttua.

Mutta Öielle ja monille muille matkailuyrittäjille kuningasrapu on kuin lottovoitto: ravun pyynnistä on tullut elämäysmatkailua - turisti voi sulkeltaa niitä itse tai tyytyä katselemaan sukellusta.

Ravut keitetään suolavedessä kuten muutkin ravut, erona on vain että näissä on todella syötävää. Ruokailuvälineeksi tarjotaan Fiskarsin keittiösaksia, joilla 30 - 40 senttiä pitkien jalkojen panssari leikataan auki - sisältä paljastuu nakkimakkaran paksuinen liha.

Maailman herkkusuiden markkinoille lihaa leikataan tuuman pituisiksi paloiksi ja pakastetaan - sitä on ostettavissa esimeksiksi ranskalaisista gourmet-kaupoista. Ravun pyydystäminen onkin korvannut osin perinteisen kalastuksen.

Ei lopu syömällä

Kuningasrapu ei näytä loppuvan syömällä. Nykyinen Norjan ravun pyyntikiintiö on 300 000 kappaletta vuodessa ja ympäristöihmisten mielestä se on aivan liian pieni. Venäjän puolella kuningasrapua pyydystetään kolme miljoonaa vuodessa, mutta kanta vain nousee.

Greenpeacen mielestä ravustusta pitäisi lisätä jyrkästi ja estää kannan leviäminen.

Norjan vesillä pyydettävien rapujen keskikoko on 4 - 5 kiloa. Jokaisella ravulla on kymmenen jalkaa, tavallisessa ravintola-annoksessa tarjolla on jalka tai kaksi.

Aiheesta lisää tänään Kymmenen Uutisissa.