KRP raottaa laajan lapsipornoringin uhriksi joutuneiden lasten taustoja: "He ovat hyvin pienestä lähtien olleet hyväksikäytön kohteena – eivät ole ehkä ymmärtäneet, mitä heille on tapahtumassa"

Rikosylikomisario Sari Sarani kuvailee tapauskokonaisuuden olevan Suomessa todella poikkeuksellinen. Hän kertoo seksuaalirikosvyyhtiin liittyvän useita erikoisia piirteitä.

– Tämä on poikkeuksellinen, jo sen takia, että tässä takavarikoidun materiaalin määrä on valtava. Materiaalissa oli paljon sellaista sisältöä, jota ei joka jutussa tule vastaan, Sarani toteaa.

Epäiltynä on viisi suomalaismiestä, joiden uskotaan kuuluvan kansainväliseen verkostoon. Myös uhrit ovat suomalaisia epäiltyjen tekojen tekohetkellä 6–15-vuotiaita. Kaikki asianomistajat ovat poikia.

Saranin mukaan on poikkeuksellista, että tapauskokonaisuuteen liittyy niin useita ja pitkää yhdessä toimineita epäiltyjä. Epäiltyjä rikostapauksia on kaikkiaan 70. Sarani kuvaa toimintaa järjestäytyneeksi.

Lue myös: Kansainvälisen lapsipornojutun uhreista nuorimmat olivat alle kouluikäisiä – KRP epäilee suomalaismiesten olleen mukana pedofiiliverkostossa, yksi epäillyistä on Jari Sillanpään huumediileri

Erityisen rikosvyyhdistä tekee myös se, että tekojen uhrit ovat olleet niin pitkään hyväksikäytön kohteena. Epäillyt teot tapahtuivat vuosien 2004–2018 välillä. Sarani arvioi yhden syyn tähän olevan, ettei lapsilla ole ollut mahdollisuutta ilmaista, että ovat joutuneet tekojen kohteiksi.

– Jos ajatellaan, että he ovat hyvin pienestä lähtien olleet hyväksikäytön kohteena, niin ehkä he eivät ole edes ymmärtäneet, mitä heille on tapahtumassa. He eivät ole osanneet reagoida siihen asiaan, Sarani pohtii.

Hän arvioi, että pikkuhiljaa on ajauduttu tilanteeseen, jossa asianomistaja on ollut jollakin tavalla riippuvainen hyväksikäyttäjästään. Epäillyt ja uhrit eivät ole Saranin mukaan sukulaisia keskenään.

– Tässä ei ole ollut perheenjäsenistä kysymys, mutta on jollain muulla tavoin pystytty rakentamaan luottamus näihin lapsiin eli on ollut mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa ja sitä kautta asia on lähtenyt kehittymään, Sarani kertoo.

Tapauskokonaisuudessa on ollut kyse henkilökohtaisesta houkuttelusta. Aikuinen on voinut siis manipuloida lasta esimerkiksi lahjomalla. Myöhemmin tämä on voinut kääntyä ajan myötä kiristämiseksi.

Lisäksi on voitu käyttää huumaavia aineita, jolloin lapsi ei ole voinut itse vaikuttaa millään tavalla käytökseensä. Teot kohdistuivat jopa alaikäisiin, joille oli annettu metamfetamiinia tekojen aikana.

Miten sitten on mahdollista, että lasten vanhemmat eivät ole huomanneet, mitä on tekeillä?

– Täytyy muistaa, että osalla lapsista ei ole lainkaan omia vanhempia tai vanhemmat eivät huolehdi siitä huolehtimisvelvollisuudestaan tai ei ole sellaista vuorovaikutusta, että lapsi luottaisi vanhempaansa tai uskaltaisi kertoa, Sarani sanoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, ettei lapsi välttämättä kehtaa ottaa tällaisia asioita esille edes turvallisessa perheympäristössä. Lapsi voi esimerkiksi pelätä joutuvansa itse rangaistuksi.

Sarani toteaa, että lasten kanssa pitäisi opetella puhumaan seksuaalisesta jo pienestä pitäen. Vuorovaikutuksen lisäksi lapsille tulisi opettaa digitaalisuuden riskeistä ja vaaroista.