Kranaatteja löytyy sienten alta – Lapin sotahistorialliset kohteet inventoidaan

– Tässä on 150 millin raketinheittimen ammus, tuossa 50 millinen, 75 millin sirpalekranaatti, tuo punainen on 81 millinen heittimen raketti, sitten panssarikranaatti hylsy perässä, luettelee kapteeni Pekka Haapola kuin kauppalistaa lukien entisen saksalaisvarikon raivaustyömaalla.

Lapin sodasta 70 vuotta

Syyskuun lopulla 1944 alkaneen Lapin sodan aikana maastoon jäi valtava määrä ammuksia ja muuta sotaromua. Saksalaiset eivät perääntyessään voineet kuljettaa kaikkea materiaalia eikä kenttävarastojen tuhoaminen onnistunut täydellisesti.

Haapola on nostanut kesän aikana ryhmänsä kanssa tuhansia kranaatteja. Enimmillään yhdestä montusta löytyi peräti 700 kranaatia.

Räjähteiden raivaus on ammattilaisten erikoistyötä ja pääosin se tehdään miesvoimin. Kaivinkonetta käytetään kuitenkin syvemmällä olevien ammusten nostamisessa.

- Joskus tulee meillekin yllätyksiä. Kranaatti voi syttyä esimerkiksi itsestään juuri tuossa konekaivuussa, joka on vaarallisin työvaihe, Haapola kertoo.

Inventoinnissa valtava työ

Metsähallitus on aloittanut luonnonsuojelualueilla kulttuuriperintökohteiden inventoinnin vuonna 2006. Valtion talousmetsien kulttuuriperintökohteiden kartoittamiseksi menossa on kuusivuotinen ja vuonna 2015 päättyvä KMO-inventointihanke. Sotahistoriallisia kohteita on runsaasti sekä luonnonsuojelualueilla että talousmetsissä.

– Sotahistoriallisia kohteita on tuhansia ja tuhansia. Pitäisi päättää mitkä niistä ovat säilyttämisen arvoisia ja mistä voidaan dokumentoinnin jälkeen luopua. Aiemmin meillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa tähän työhön, mutta inventointien myötä sitä on alkanut karttua, kertoo erikoissuunnittelija Pirjo Rautiainen Metsähallituksesta.

Rautiainen toivoo, että kohteiden arvottamistyöhön päästään mahdollisimman pian Museoviraston ja mahdollisesti Sotamuseon johdolla. Työ on Rautiaisen mielestä aivan mahdottoman iso.

– Erityisesti Lapissa ja Itä-Suomessa on runsaasti toisen maailmansodan aikaisia kohteita vankileireistä, puolustusasemiin, linnoitteisiin, varikoihin ja lentokoneiden putoamispaikkoihin. Niitä on suomalaisten, saksalaisten ja jopa Neuvostoliiton joukkojen jäljiltä.

Vaikeuttaa jopa kaavoitusta

Yksi Lapin sodan aikaisista isoista kohteista on Sodankylän Tankavaarassa sijaitseva saksalaisten Schutzwall-asema, tai paremminkin sen jäännökset. Merkittäviä kohteita ovat myös saksalaisten puolustusasemat Rovaniemen Auttikönkäällä ja Enontekiön Kilpisjärvellä.

- Kohteiden arvottamistyö olisi erittäin tärkeää myös kuntien kaavoituksen takia. Nyt toisen maailmansodan kohteita ei oikein koske muinaismuistolaki, joten kaavoituksessa ei tiedetä miten kohteita pitäisi kohdella. Ja kohteita on niin paljon, ettei kaikkia voida säilyttää.

Museoissa ei ole tilaa

Rautiainen harmittelee ettei millekään museolle oikein kuulu maastosta löytyvien sotahistoriallisten löytöjen säilytys.

- Ei edes Sotamuseolle, sillä ei sielläkään ole riittävästi tilaa.

Tietoa sotahistoriallisista ja muista kulttuuriperintökohteista tarvitaan sekä luonnonsuojelualueiden että talousmetsien käytön suunnittelussa. Esimerkiksi mihin tehdään retkeilyreittejä, mihin suunnitellaan opasteita, miten suunnitellaan metsänhakkuut.

- Esimerkiksi viime vuonna avasimme pienen sotahistoriapolun Tankavaaraan ja teimme sinne opasteet alueen sotahistoriasta. Myös Auttikönkään luontopolulle on tulossa opasteita alueen sotahistoriasta.

Sotaromu kuuluu valtiolle – ei keräilijöille

Sotamateriaali kiinnostaa myös keräilijöitä. Valitettavasti lainsäädäntö antaa Rautiaisen mukaan huonon selkänojan keräilyn estämiseen.

- Periaatteessa Suomen maaperällä ja vesissä oleva sekä Suomen että muiden valtioiden sotamateriaali kuuluu puolustusvoimille eikä sitä saisi kerätä ellei kyse ole arvoltaan vähäisistä löydöistä.

Vuonna 2009 Metsähallitus pyysi pääesikunnalta lausunnon sotaromun keräilystä ja lausunnon mukaan sotaromua ei saa kerätä.

- Sen mukaan olemme toimineet sittemin.

Arvokasta tavaraa häviää

Aiemmin esimerkiksi Pidä Lappi Siistinä ry siivosi vanhoja sotapaikkoja osittain Metsähallituksen pyynnöstä. Rautiaisen mukaan Metsähallitus ei pysty arvioimaan kuinka paljon yksityiset ihmiset keräävät sotaromua, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Varsinkin kun metallinilmaisimet ovat lisääntyneet.

- Luonnonsuojelualueiden luontovalvojat kertovat, että esimerkiksi lentokoneiden putoamispaikoilta häviää tavaraa. Tähän on hankalaa puuttua puutteellisen lainsäädännön takia ja on myös täysin mahdotonta valvoa laajoja alueita.

Kapteeni Haapola vahvistaa samat havainnot Puolustusvoimien osalta.

- Selvästi näkee, että metsässä on kaivettu. Osa tavarasta on viety ja osa jätetty maastoon. Siitä jo tietää ketkä ovat olleet asialla. Me viemme takuulla kaikki pois tuhottavaksi, Haapola vakuuttaa.