Näistä traumoista tiedät, että olit lapsi lama-ajan Suomessa!
- Koulussa oli pakko hiihtää, huolimatta siitä, oliko ladun pituus viisi metriä vai viisi kilometriä, ja pakkasta oli 22 astetta. Toivoitte kaverisi kanssa, että pakkasraja paukkuisi, ja liikunta siirtyisi sisätiloihin. Niin ei käynyt. Nykyisin vihaat hiihtämistä.
- Aamulla oli pakko syödä puuroa, vaikka se oksetti, eikä edes pitänyt nälkää.
- Koulussa ei riittänyt kaikille kypäriä, kun liikuntatunnilla luisteltiin. Muilla piti olla päässään paksu pipo. Jos sellaista ei ollut, opettaja kaivoi sellaisen löytötavaralaatikosta. Ei ihme, että täitä riitti!
- ”Uusia” leluja haettiin kierrätyskeskuksista tai saatiin sukulaisilta ja naapureilta. Samalla tavalla saatiin vaatteita.
- Koulussa kirjoja kierrätettiin niin kauan oppilaalta seuraavalle, että kirjojen kannet lähtivät irti. Kuulimme myös huhua oppilaasta, joka sai kirjan, joka oli joskus ollut hänen äidillään!
- BUU-klubben tuli lauantaiaamuisin ennen suomenkielisiä lastenohjelmia, joten aikaisin heräävä katsoi aluksi lastenohjelmat aina ruotsiksi.
- Söit perunaa lähes joka aterialla. Koulun perunat olivat kumimaisia ja viileitä. Niitä olisi voinut käyttää kumipallon tapaan.
- Pikku Kakkosen ”Varokaa heikkoja jäitä” pelotti suuresti. Silti se piti aina katsoa, kun se tuli televisiosta. Et vieläkään mene jäälle kävelemään talvisin.
- Lempparibiisit nauhoitettiin radiosta, koska "aidot" kasetit maksoivat liian paljon, ainakin 199 markkaa. Radiobiisien alkuun ja tai loppuun tuli aina juontajan ylipositiivinen vitsi, joka pilasi koko nauhoitteen.
- Lomilla ei lennetty etelään, vaan matkustettiin autolla Suomen läpi. Tekemistä takapenkillä oli rajatusti. Walkmanista loppuivat paristot ennen Inaria.
- Vaikka olisit pääsiäisenä ostanut kaikki kaupan yllätysmunat, et silti saanut kerättyä koko sarjaa niitä ihania kilpikonna- tai krokotiili-muovihahmoja.
Jos kuva ei näy, katso se .