Kotkan asuntomessujen anti

Tuttuun tapaan messuilta löytyi taloja moneen makuun. Tyyliltään hillittyjen perustalojen joukossa oli mitä erilaisemmilla ulokkeilla höystettyjä taloviritelmiä. Asuntomessuihin kohdistuvan kestokritiikin mukaan kyseessä on vuosittainen katselmus ajankohdan kalleimpaan ja kikkailevimpaan rakentamiseen, eivätkä messutalot vastaa suoraan todelliseen pientalojen kysyntään. Kotkassa monen median tulilinjalle osuivat poikkeuksellisen isot omakotitalot meren rannassa.

Suomen Asuntomessujen kehityspäällikkö Oiva Hilden myöntää arvostelun olevan tuttua jo aikaisemmilta vuosilta. Hän muistuttaa kuitenkin, että tällä kertaa nimenomaan haettiin isoja taloratkaisuja: Kotkan kaupunki oli asettanut rantatonteille todella kovan rakentamisvaatimuksen, joka oli enimmillään 650 neliömetriä.

Ihmeteltävää - ja myös ihasteltavaa - riitti muuallakin. Visuaalisesti kiehtovimpia oli Juha Paldaniuksen suunnittelema Design-talo. Modernissa puuliitostalossa keskeisenä ajatuksena oli yhdistää suomalaista käsityöperinnettä valoisaan japanilaiseen tilailmaisuun. Kaunis katsoa, mutta talon sisäisessä toimivuudessa oli melkoisesti pulmakohtia.

Kerskailevan rakentamisen miellyttävänä vastapainona olivat myös Jan Söderlundin suunnittelemat, asukkaiden tarpeiden mukaan muunneltavissa olevat paritalot. Niiden ideologiset juuret ovat vanhoissa rintamamiestaloissa. Samaa järkevän ja joustavan rakentamisen linjaa edusti myös Kotkan ammatillisen koulutuskeskuksen oppilaiden taidonnäytteenä syntynyt talo. Puurakentaminen kaikessa ekologisuudessaan olikin näkyvästi esillä - hyvänä esimerkkinä Jussi Vepsäläisen suunnittelema kohde, joka rakennettiin platform-järjestelmällä täysin puurakenteisena. Puuta oli monella pirteällä tavalla käytetty myös talon sisustuksessa.

Rakennusteknisen kehitystyön mielenkiintoisena sovelluksena oli ensimmäinen Suomessa lämpöbetonitekniikalla toteutettu talo. Talon paljolti viitteellinen sisustus herätti myös huomiota omaperäisyydellään.

Messuasuntojen saunat herättivät ristiriitaisia tunteita. Löylyhuoneet olivat kummallisen pieniä jopa isoissakin taloissa. Myös kulkeminen saunasta ulos näytti olevan vaikea asia ratkaistavaksi. Ilahduttavaa puolestaan oli eri puulajien monipuolinen ja usein aika hallittukin käyttö.

Huolellisella viherrakentamisella yhtenäisyyttä sekamelskaan

Viherrakentamiseen ja pihasuunnitteluun oli Kotkassa kiinnitetty erityistä huomiota. Lähtökohdat antoi tietysti paikallinen luonto. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen:

"Parhaat alueet jätettiin viheralueeksi: länsialueen kalliot ja sen alla olevat tervaleppälehdot vedenrajassa. Vanhat kuusikkoalueet puolestaan käytettiin pääasiallisesti rakentamiseen."

Rakennuslupien yhteydessä vaadittiin erillinen pihasuunnitelma. Puutarhuri ei niinkään ottanut kantaa kasvivalikoimaan - annetaan kaikkien kukkien kukkia, oli periaate - mutta yleisnäkymä ja kadunvarret koetettiin pitää mahdollisimman harmonisena. Messualueellahan rakennukset ovat ymmärrettävistä syistä hyvinkin erilaisia, joten pihatöillä ja kunnallistekniikan rakentamisella haettiin vastapainoksi yhtenäisyyttä alueen ilmeeseen.

"Viherrakentaminen lähtee jo kaavoituksesta: etukäteen kierretään katsomassa, mitä jätetään ja mitä voidaan uhrata rakennuksien alle. Kannattaa muistaa, että kasvillisuuden osuus viherrakentamisesta on keskimäärin vain 10 % kokonaiskuluista ja loppu menee kunnallistekniikkaan ja siihen liittyviin asioihin. Siksi niihin on panostettava - korjaukset tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin puun tai pensaan kuihtuminen."

Kotkan asuntomessujen antia piristivät mukavasti myös rantapuiston taiteelliset ja veikeät viherluomukset ja ulkoveistokset. Taiteilijoiden töitä oli esillä myös monissa messukohteissa.

Ensi kesänä asuntomessut pidetään Laukaalla Keski-Suomessa. Luvassa ovat hieman Kotkaa pienimuotoisemmat messut.