Koronavirusta tahallisesti levittävää henkilöä voitaisiin Suomen lain puitteissa rangaista kovillakin keinoilla. Rikosoikeuden professori pitää tällaisia rikoksia kuitenkin epätodennäköisinä.
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan Suomessa ei tiettävästi ole tiedossa vielä yhtäkään tapausta, jossa koronavirusta olisi levitetty tahallisesti.
Jos näin kuitenkin kävisi, oltaisiin Suomessa jo varauduttu tilanteeseen.
– Tietyllä tavalla tämä on meille peruskauraa, sillä yleisvaarallisia rikoksia koskevassa lainsäädännössä on jo ennestään tartuntatauteja koskevaa sääntelyä. Meillä ei ole vain pitkään aikaan pyörinyt tällaisia tauteja, Nuotio toteaa.
Koronavirus on Nuotion mukaan toisenlainen tauti kuin mihin Suomessa on aiemmin totuttu. Covid-19 -nimellä kulkeva virus tarttuu hyvin herkästi ja voi aiheuttaa osalle sairastuneista todella vakavia oireita. Se lisättiin tartuntatautilain tarkoittamien yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon helmikuussa.
– Yhden tai kaksi ihmistä tartuttamalla voi avata sellaisen ketjun, joka johtaa jopa tuhansien ihmisten sairastumiseen, hän lisää.
Törkeästä terveyden vaarantamisesta jopa kymmenen vuotta vankeutta
Rikosoikeudellisesti tartuntatautien tahallista levittämistä voitaisiin verrata jopa törkeään pahoinpitelyyn.
– Tämä toki riippuu siitä, mikä lasketaan tahalliseksi levittämiseksi. Meidän normaalit pahoinpitelyrikoksemme soveltuvat myös tällaiseen taudin levittämiseen: jos henkilö tartuttaa tai edes yrittää tartuttaa toisen, voi se tulla pahoinpitelyrikoksena arvioitavaksi asiaksi.
Vakavan sairauden aiheutuessa törkeästä pahoinpitelystä voitaisiin tuomita vankilaan useiksi vuosiksi. Jos toinen ei sairastuisi tahallisesta tartuttamisyrityksestä huolimatta, voitaisiin tekijä tuomita pahoinpitelyn yrityksestä.
Kyseeseen voisivat tulla myös pykälät terveyden vaarantamisesta, jolloin maksimirangaistus olisi neljä vuotta vankeutta. Törkeä terveyden vaarantaminen taas voisi viedä kaltereiden taakse jopa kymmeneksi vuodeksi.
Rikosoikeudellinen arviointi hankalaa, sillä viruksen tarttumistavasta ei tiedetä vielä kaikkea
Yleisvaarallisissa rikoksissa terveyden vaarantaminen vaatii Nuotion mukaan tahallisuutta, mutta on olemassa myös yleisvaaran tuottamusta koskeva sääntö.
– Henkilö, joka ei omaa tartuntaansa tiedä, voi olla sinänsä rikosoikeudellisessa vastuussa. En kuitenkaan itse haluaisi korostaa rikosoikeudellisia toimia, vaan enemmän sitä, että jos huomaa itsellänsä oireita ja epäilee olevansa muille tartuntariski, se pitää ottaa huomioon omassa käyttäytymisessään.
Tuottamuksellinen tekomuoto arvioidaan lievempänä, mutta kaiken kaikkiaan Nuotion mukaan kyse on kuitenkin vakavista rikoksista.
– Vaikka viranomaisten määräykset toiminnallemme ovat pitkälti suosituksia, pitää silti muistaa, että aiheuttaessa toisille yleistä vaaraa toteutuvat myös rikoksen tunnusmerkistöt.
Myös karanteenin rikkomisesta voitaisiin tuomita sakkoon tai enintään kolmen kuukauden vankeuteen. Tällöin kyseessä olisi terveydensuojelurikkomus.
Nuotio muistuttaa, että rikosoikeudellinen arviointi on kuitenkin aina jälkikäteisarviointia. Viruksen käyttäytymistä ja tarttumistarpoja on helpompaa arvioida jälkikäteen kuin tilanteen ollessa päällä.
– Ongelma on juuri siinä, ettemme vielä ymmärrä täysin tätä tautia. Onko ihminen riittävän hyvin suojautunut, jos hänellä on maski suullaan ja hanskat käsissään?