Venäjä pelaa Itämerellä röyhkeää huomiopeliä, eräänlaista merivalvonnan kulutustaistelua, kirjoittaa MTV Uutisten ulkomaantoimituksen päällikkö Mirja Kivimäki.
Venäjän toiminta on käynyt yhä avoimemmaksi ja Naton on nyt pakko lisätä toiminnan tehoa hyvin konkreettisesti. Naton täytyy osoittaa toimintakykyä ja yhtenäisyyttä. Moittivat lausunnot eivät merkitse Venäjälle mitään.
Itämeren alueen Nato-maat kerääntyvät tänään Helsinkiin keskustelemaan ja ehkä päättämäänkin Itämeren strategisten yhteyksien suojelemisesta. Vaikka osa poliitikoista välttääkin sanomasta Venäjä-sanaa ääneen, on täysin ilmeistä, että nimenomaan Venäjälle halutaan lähettää selvä viesti, samanlainen kuin minkä Suomi lähetti ottaessaan kiinni törkeästä tuhotyöstä epäillyn Eagle S-aluksen.
Naton pääsihteeri Mark Rutte ilmoitti joulukuun lopussa, että liittouma aikoo lisätä sotlaallista läsnäoloaan Itämerellä sen jälkeen, kun Suomen ja Viron välillä kulkeva Estlink-2 -merikaapeli vaurioitui. Syyksi epäillään öljytankkeri Eagle S:n pohjaa pitkin vetämää ankkuria.
Eagle S purjehtii Cook-saarten lipun alla, mutta Suomen ja EU:n viranomaiset pitävät sitä osana Venäjän öljyä ja kaasua kuljettavaa varjolaivastoa.
Lue myös: Kansanedustaja ennustaa: "Tuskin jää viimeiseksi tapaukseksi, kun laiva kulkee ankkuri alhaalla"
Nyt Nato on aidosti aktivoitunut Itämeren suhteen niin, että se näkyy selvästi ulospäinkin, ja se on hyvä.
Viimeksi sunnuntaina Ruotsi ilmoitti osallistuvansa kolmella sotalaivalla Naton pyrkimyksiin lisätä liittouman läsnäoloa Itämerellä, kun se yrittää suojautua vedenalaisen infrastruktuurin sabotoinnilta, hallitus ilmoitti.
Ruotsin armeija toimittaa myös ASC 890 -valvontalentokoneen, ja maan rannikkovartiosto puolestaan siirtää neljä alusta Itämerelle ja pitää seitsemän muuta alusta valmiudessa.
Aika pitkään Itämeren rannoilla onkin ainakin näennäisesti oltu lähinnä valmiustilassa
Itämeren sabotaaseja on odotettu viimeistään vuodesta 2022 lähtien, ja tämänsuuntaisia tapahtumia alkaa olla jo liikaa, jotta sivustakatsominen riittäisi reaktioksi. Kaksi datakaapelia, joista toinen kulkee Suomen ja Saksan välillä ja toinen Liettuan ja Ruotsin välillä, katkesi marraskuussa. Saksan puolustusministeri sanoi, että viranomaisten piti olettaa, että tapaus oli "sabotaasi", mutta silloinkin hän vältti nimeämästä syyllistä tai esittämästä todisteita.
Kokonaan oma kysymyksensä ovat vielä Nord Stream -putkilinjat, jotka aikoinaan toivat maakaasua Venäjältä Saksaan, vaurioituivat vedenalaisissa räjähdyksissä syyskuussa 2022. Näistä on esitetty ristiriitaista todistusaineistoa.
Viimeisin merkillisyys oli Saksan rannikolla ajelehtinut Eventin-öljytankkeri, joka menetti ohjauskykynsä ja joka Der Spiegel-lehden mukaan on nyt hinattu Sassnitzin satamakaupungin edustalle. Eventin purjehtii periaatteessa Panaman lipun alla, mutta sekin on lähtenyt matkaan Venäjältä.
Tässä vaiheessa on jo kaikille ilmiselvää että Venäjä käyttää röyhkeästi väärin merenkulun vapautta ja pyrkii sen varjolla sitomaan Itämeren muiden maiden laivastoja kiinni epämääräisiin tarkkailutehtäviin. Milloin syynä on kaapelirikko, milloin öljytuhon estäminen.
Tämä on eräänlaista merivalvonnan kulutussotaa. Venäjä haluaa kääntää Naton huomion kulloinkin itselleen edulliseen suuntaan jonkin muun suunnan sijaan, ja toiminnan tahti ja intensiteetti tuntuu vain tiivistyvän.
Venäjän toiminta alkaa olla niin röyhkeää ja avointa, että Naton – ja sen mukana tietysti myös Suomen – on pakko osoittaa päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä. Toivottavasti Helsingin huippukokous tuo siihen uusia välineitä.