Saksa on vahva demokratia. Se kestää myös yhden hiipuvan uusnatsipuolueen, jota maan perustuslakituomioistuin ei hyvistäkään perusteluista huolimatta suostu kieltämään.
Kun asiaa katsotaan maailmaa syleilevien punavihreiden lasien läpi, ratkaisu on skandaali. Jo toisen kerran Saksan perustuslakituomioistuin päätti, ettei selkeistä uusnatsisympatioistaan ja avoimeen väkivaltaan taipuvaisista jäsenistään tunnettua NPD-puoluetta kielletä.
Tuomioistuimen mielestä pieneksi ja merkityksettömäksi kutistunut NPD ei ole potentiaalinen uhka Saksan vapaalle edustukselliselle demokratialle. Sen perustuslakituomarit myöntävät, että NPD:n yksittäiset jäsenet ovat väkivaltaisia ja uhkaavia, mutta tämän asian hoitaminen kuuluu Saksan lakien mukaan poliisille ja rikosoikeudelle.
Äärioikeiston kouhot tietysti juhlivat. NPD saa jatkaa toimintaansa ja pyrkiä osavaltioparlamentteihin ja Berliinin liittopäiville. Tällä hetkellä puolue ei ole edustettuna missään näistä eikä tilanne ole mielipidemittausten mukaan myöskään muuttumassa.
Suomessa keskustelu Suomen vastarintaliikkeen kieltämisestä ottaa varmasti uusia kierroksia. Saksasta saavat argumentteja niin kiellon vastustajat kuin puolustajat. Eikä keskustelu taatusti pysy asiallisena. Ei puolin eikä toisin.
Saksa ei halua vähätellä uusnatsiongelmaa
Jätetään nyt tässä ääripäät ja niiden väliset ääliömäiset vihapuheet. Yritetään pohtia rauhassa, mistä Saksan ratkaisu kertoo.
Ensiksi on syytä korostaa, että virallinen Saksa ei halua vähätellä uusnatsiongelmaa tai lakaista sitä maton alle. Enemmistö saksalaisista pitää nyt ja jatkossa hakaristilippuja heiluttelevia äärioikeiston luupäita sekä vastenmielisinä että vaarallisina. Oli heidän puolueensa vahva tai ei.

