Keihäänheittäjä Sanni Utriaisen tuska täydellisesti epäonnistuneen karsinnan jälkeen oli hirveää katseltavaa. Missä oli Suomen joukkueen tuki, kun sitä eniten tarvittiin?
25-vuotias Utriainen jäi koko karsinnan viimeiseksi surkealla tuloksella 53,42. Paras tulos syntyi ensimmäisellä heitolla. Heti sen jälkeen Utriaisen kasvoilta paistoi epäusko suomalaisen kirotessa suorituksiaan. Viimeisen heiton jälkeen Utriainen istui lohduttomana maassa itkien vuolaasti.
Kalevan kisoissa Utriainen paljasti harkinneensa, että jättäisi olympialaiset kokonaan väliin. Hän saa säännöllisesti viestejä häiriköiltä ja pelko uusista kisaturisti-haukuista oli liikaa. Lopulta "kavereiden potkut perseelle" vakuuttivat Utriaisen lähtemään Rioon.
"Utriaisen pitäisi kilpailla omaksi ilokseen, mutta epäonnistumisen pelko tuhoaa koko paketin."
Eihän tässä kovin vakaalla pohjalla olla. Amsterdamin EM-kisoissa aiemmin tänä kesänä Utriainen jäi karsintaan. Kalevan kisoissa hän ei edes päässyt mitaleille. Ongelmia on yritetty korjata valmentajaisän kanssa, mutta silloinkin hiotaan lähinnä tekniikkaa.
Missä henkinen tuki? Kun katsoi kyynelien valuvan Utriaisen poskilla, ei voinut välttyä ajatukselta, että hän on malliesimerkki urheilijasta, jolle olisi äärimmäisen tärkeää saada myös henkistä valmennusta.
Painonnostaja Anni Vuohijoki otti blogissaan ansiokkaasti kantaa urheilijoiden tukiverkostoihin – tai oikeastaan niiden puutteeseen.