Epätoivon itku. Tuskan itku. Ilon itku.
Kaikki nuo kolme itkun lajia on nähty Cristiano Ronaldolta EM-finaaleissa, vaikka hän on pelannut niissä vain kaksi kertaa.
Vuonna 2004 Portugali hävisi EM-finaalin kotitantereellaan ja 19-vuotias Ronaldo itki katkerasti, epätoivoisesti, pettymystään ulos.
12 vuotta myöhemmin, sunnuntai-iltana, hän lysähtyi kentän pintaan ja iski tuskasta. Dimitri Payet'lta saatu isku oli varmasti myös kivulias, mutta tuska tuli sydämestä. Supertähdestä näki, että hän tiesi, ettei pysty enää pelaamaan. Hän tiesi, ettei voi olla auttamassa joukkuettaan johonkin suureen. Hän itki tuskasta.
Pari tuntia myöhemmin oli parhaiden kyynelten aika. Ronaldo viuhtoi ja meuhkasi kentän laidalla, kun hän yritti kannustaa Portugalin Euroopan mestariksi. Sitten 109. minuutilla Eder pamautti pallon maaliin ja unelma oli käsinkosketeltavan lähellä.
Kun pilli vihdoin soi ottelun lopun merkiksi, Ronaldo sai ne kyyneleet, jotka hän itsekin sanoi haluavansa. Oli aika onnen kyyneleille. Euroopan mestarina.