Aleksi Salmenperän ohjaama Jättiläinen on tiukka ja erittäin hyvin rytmitetty draama Talvivaaran kaivoksen peleistä.
Pelkistetty käsikirjoitus riittää tämän näkökulman kertomiseen. Dramatiikan kruunaa loistava, aikajanaa rikkova leikkaus, joka tihentää jännitystä.
Todellisuuden mammuttimaisesta kaivosdraamasta on osattu viipaloida olennainen. Kaivoskemian luentoja tai talouden selittelyjä ei ole, eikä pidäkään olla. Suomessa ei kannata tehdä teatterielokuvia asiantuntijoille.
Elokuva pysyy silti tiukasta asiassaan. Ihmiskuvien nilkkimäisyys avautuu, vaikka yksityishenkilöinä roolihahmoja ei juuri ehditäkään avata. Päähenkilö Joonas Saartamon omantunnontuskat olisivat avautuneet ehkä vähemmälläkin moraalisella piehtaroinnilla.
Jani Volasen esittämä parkkiintunut Pekka Perä on todella ”uskottava” selittelijä. Volanen on lihottanut itsensä aidon Perän suuntaan. Uhrautumista metodinäyttelemisen suuntaan. Joskus tuntuu, että tukan leikkaaminenkin on Suomessa näyttelijältä liikaa vaadittu.
Jättiläinen on hyvä askel kohti kansainvälisiä kenttiä. Siitä puuttuvat tyystin suomalaiselle elokuvalle yhä tyypillinen kliinisyys, hitaus ja viipyilevä tyhjäkäynti. Ja juoni on vetävä, tarinahan onkin totta.