Maalipaikoista ja yhden maalin otteluista voidaan puhua vaikka kevään MM-kisoihin asti, mutta niin kauan kuin Leijonat pelaa näin tunneköyhää ja riskien hallintaan keskittyvää jääkiekkoa, menestystä taitaa olla turha odottaa.
Ei, tässä kommentissa ei vaadita Lauri Marjamäen potkuja. Hänen aikakautensa Leijonissa päättyy joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluttua. Tässä ihmetellään, onko Marjamäen aika jäämässä todella tunnelataukseltaan näin masentavaksi.
Pääkuvan videolla Marjamäen kommentit Kanada-tappiosta. Juttu jatkuu alla!
Kaikessa näkyy läpi, että turnauspelaamisen tärkein elementti – pelaajien sytyttäminen tunnetasolla – on muodostunut Marjamäen suurimmaksi kompastuskiveksi.
Valmennusryhmän projekti on näyttänyt viime kevään MM-kisojen myllerryksen jälkeen merkkejä paremmasta, mutta jälleen arvokisoihin tultaessa yhden maalin pelit ovat toistuvasti kääntyneet Suomen tappioksi – vain viime kevään MM-puolivälierän voitto USA:sta on poikkeus tästä.
Tällä kertaa Leijonilla oli kaikkien aikojen tilaisuus napata olympiakultaa, kun NHL:n poisjäännin takia joukkueet saivat jalkeille Euro Hockey Tour -tason maajoukkueet. Ja jälleen kerran rohkeus ratkaista pelejä puuttui täydellisesti. Suomi puolusti keskialuetta samanlaisella kunnioituksella Kanadaan kohtaan kuin Sotshissa 2014, jolloin vastassa oli sentään neljä täyttä kentällistä supertähtiä.
Kaikessa näkyy läpi, että turnauspelaamisen tärkein elementti – pelaajien sytyttäminen tunnetasolla – on muodostunut Marjamäen suurimmaksi kompastuskiveksi.
Jokaisella valmentajalla on omat luottopelaajansa. Niin pitää ollakin. Valmentaja tietää luottopelaajiensa kyvyt eri tilanteissa ja toisaalta pelaajat tuntevat valmentajan filosofian jo entuudestaan. Luottopelaajat antavat valmentajalle turvalliselta tuntuvan otteen ryhmästä ja pystyvät parhaassa tapauksessa myymään valmentajan ajatukset myös joukkuetovereilleen. Marjamäen Kärppä-ytimen kohdalla täytyykin kysyä, onko jälkimmäisessä onnistuttu vai ovatko hänelle vieraammat pelaajat tunteneet olonsa ulkopuolisiksi?
Kanada-ottelussa joutuminen tappioasemaan päätöserässä oli kuvaavaa nyky-Leijonille. Aikaa oli toki paljon, joten paniikkiin ei ollut todellakaan syytä. Silti peliä jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunnepuolella ei näkynyt pienintäkään taisteluun syttymisen merkkiä. Se tapahtui vasta liian myöhään.
Kolmen turnauksen perusteella kuvio alkaakin näyttää selvältä: Leijonat voi menestyä kevään MM-kisoissa ainoastaan pelaajista lähtevällä kapinalla. Tarvitaan yksittäisiä pelaajia, jotka repivät valjaat päältään ja ottavat joukkuetoverit ratkaisuhetkillä reppuselkäänsä. Tällä hetkellä ympäristö ei motivoi siihen, joten sitä ennen Marjamäen ja valinnoissa mukana olevan manageri Jere Lehtisen on uskallettava MM-joukkuetta rakentaessaan altistaa itsensä sille.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.