Tunne ei saisi ohjata päätöksiä, kun valitaan lajien parhaita suomalaisurheilijoita, kirjoittaa MTV Urheilun Ossi Karvonen.
Urheilutoimittajain liiton valinnat lajien parhaiksi suomalaisurheilijoiksi vuonna 2019 julkaistiin keskiviikkona. Raati nimesi KHL-seura Jokerien ja Leijonien hyökkääjän Marko Anttilan parhaaksi jääkiekkoilijaksi.
Anttila nousi eturintamaan, kun Leijonat rakensi yhden suomalaisurheilun upeimmista satutarinoista Bratislavassa viime keväänä. Anttila oli yllättävän kultajoukkueen kapteeni ja iski neljä tärkeätä maalia MM-turnauksen ratkaisupeleissä. Huuma oli hurja, ja täysin ansaittu.
Mutta oliko koko kansan "Mörkö-Marko" Suomen paras jääkiekkoilija vuonna 2019? Ei todellakaan. Anttila ei ollut edes kultajoukkueen paras jääkiekkoilija.
Silti hänet on valittu lajinsa parhaaksi, esimerkiksi 96 runkosarjapistettä NHL:ssä kaudella 2018-2019 tehneen Aleksander Barkovin yli. Valintaa on ohjannut tunnepiikki, jonka Anttila ja muut kultaleijonat latasivat Bratislavasta Suomeen viime toukokuussa.
Kun lukee listaa muista lajien parhaista, nimet ovat lajien absoluuttisia suomalaishuippuja. Toisaalta Leijonien tarjoamaa tunneskaalaa lähenteli ainoastaan historiallisesti EM-kisoihin selvinnyt Huuhkajat.
Leikitellään hieman. Olisiko esimerkiksi Huuhkajien kapteeni Tim Sparv valittu Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi Teemun Pukin edelle, jos Sparv olisi onnistunut maalinteossa EM-karsinnan kolmessa viimeisessä ottelussa? Vaikea kuvitella.
Jo se, että Urheilutoimittajain liiton Vuoden urheilija -valiokunta valitsi Anttilan 25 parhaan suomalaisurheilijan äänestyslistalle, oli erikoista.
Näitä tunnevalintoja varten torstaina järjestettävässä Urheilugaalassa on Sykähdyttävin urheiluhetki -kategoria.
Lisähuomio juttuun klo 17.17: Valitsijaraadin sääntöjen mukaan urheilutoimittajien Vuoden urheilija -äänestyksessä kärkikymmenikköön yltänyt ja muut saman lajin edustajat peitonnut urheilija nimetään automaattisesti lajinsa parhaaksi. Näin oli Anttilan kohdalla.