Miksi televisiossa ei nähdä enemmän tuoreita kasvoja? Miksi samat vanhat naamat porskuttavat vuodesta toiseen?
Joka syksy ja kevät se tapahtuu: televisiokanavat julkistavat tulevan kauden ohjelmansa. Ja joka ikinen syksy ja kevät pyöritellään työpaikkojen ruokaloissa, erilaisilla keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median koko kirjossa samaa asiaa: miksi tuonkin ohjelman juontaa taas Vappu Pimiä/Mikko Leppilampi/Heikki Paasonen? Ei taas Aku Hirviniemeä! Riku Nieminen on niin nähty! Kuka jaksaa muka katsoa Axl Smithiä?
Ymmärrän nämä ajatukset. Vuosi vuoden perään samat henkilöt dominoivat television suosikkisarjoja. Kaikki menestysohjelmat ovat täynnä tyyppejä, joiden naamanvääntelyä, juontomaneereja ja muita niin kovin tuttuja ominaisuuksia on nähty kyllästymiseen asti. Missä ovat tuoreet kasvot, ihan uudet tähdet? Olisi mukava nähdä uusia kykyjä, koko ajan, joka ohjelmassa.
Olisiko siihen kuitenkin syynsä, että näiden ”vanhojen sotaratsujen” tähdittämät ohjelmat ovat niitä eniten katsojia kerääviä? Vuodesta toiseen esimerkiksi Putous kerää vakuuttavan määrän yleisöä, vaikka lavalla kuinka keikkuvat ne tuttuakin tutummat tyypit. Vastaavasti esimerkiksi isolla ennakkobuustauksella nostetta hakenut Tripla jäi tylysti soittelemaan lehdelle syksyn katsojakisassa, vaikka tarjolla oli niitä niin kovin kaivattuja uusia ja freesejä tyyppejä.
Uudeksi Putoukseksikin tituleerattu Tripla keräsi finaalijaksollaan vain 104 000* katsojaa, ja ohjelman vastaava tuottaja kertoi Iltalehdelle avoimesti lukujen olleen koko kauden ajalta pettymys. Nelosen syksyn suurena panostuksena ohjelman tuotannon kanssa ei varmasti ole pihistelty tai jätetty mitään puolitiehen. Voisiko vika siis olla niissä vielä liian tuntemattomissa esiintyjissä? Vielä esimerkiksi , tai eivät ehkä ihan täysin liimaantuneet ihmisten mieliin?