Kokenut viininpoimija tunnistaa tanniinit

Sadonkorjuun ajankohta vaihtelee eri puolilla maailmaa. Pohjoisella pallonpuoliskolla sadonkorjuu ajoittuu useimmiten syksyyn. Aikaisimmin aloitetaan Kyproksessa, jossa satoa korjataan jo heinäkuun loppupuolella. Pääasiallisesti sadonkorjuuaika on elokuusta lokakuun alkuun, tosin joidenkin lajikkeiden kohdalla se voi jatkua myöhempäänkin syksyyn. Eteläisellä pallonpuoliskolla kuten Australiassa sadonkorjuu ajoittuu useimmiten helmikuun ja huhtikuun välille.

Tekniikka ei korvaa tarkkaa nenää

Ennen kuin satoa ryhdytään korjaamaan, on tärkeintä selvittää viinirypäleiden kypsyysaste. Kypsyyttä on kautta aikojen määritelty rypäleen sokeripitoisuuksien ja happamuuden avulla. Siinä missä entisaikojen viininviljelijät luottivat maistamiseen, on teknologia tuonut apunsa moderneille viinitiloille. Rypäleen sokeripitoisuus voidaan määrittää refraktorilla, joka on tarkoitukseen suunniteltu optinen instrumentti, ja happamuus selvitetään kemiallisesti titraamalla.

Happamuuden ja sokeripitoisuuden lisäksi nykyään on tärkeää myös rypäleen tanniinisuus, joka voidaan edelleen selvittää ainoastaan maistamalla. Tanniinisuuden määrittäminen vaatii maistajalta kokemusta ja taitoa.

Viinitilojen satoa voidaan korjata koneellisesti tai käsin. Koneellinen sadonkorjuu on yleistynyt 1960-luvulta lähtien, ja sen etuja ovat tehokkuus ja hinta: Poimuri voi kerätä 80–200 tonnia viinirypäleitä päivässä, kokeneenkin viininpoimijan pystyessä vain 1–2 tonniin. Toisaalta kone ei erottele raakoja, kypsiä ja pilaantuneita rypäleitä yhtä hyvin kuin ihminen ja rypäleiden pinta saattaa koneellisessa poiminnassa vaurioitua.

Herkät aistit ja hyvä fysiikka: viininpoimijan valttikortit

Joillakin viinitiloilla sato korjataan edelleen käsin. Viininpoiminta on rankkaa ja fyysistä työtä, mutta vaatii myös erityistä tarkkuutta. Tietyillä viinialueilla, kuten Mosel-joen laaksoissa Saksassa, koneellinen poiminta olisi maastosta johtuen käytännössä mahdotonta. Etelä- ja Keski-Euroopan viinitiloilla työskentelee sadonkorjuun aikaan poimijoina paljon opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Viinitiloille matkustetaan myös muualta Euroopasta kesätöihin.

Poiminnan jälkeen viinirypäleet murskataan ja varsinainen viininvalmistus voi alkaa. Vaikka monilla viinitiloilla poiminta suoritetaan yhä käsipelillä, on muut viininvalmistuksen vaiheet pääosin koneellistettu. Joillakin pienillä tiloilla suoritetaan silti rypäleiden murskaaminen vielä perinteiseen tyyliin jaloilla polkemalla.

Kesätöihin tai elämysmatkalle

Sadonkorjuun aikaan viinitilat kasvattavat suosiotaan elämysmatkojen kohteena. Viinimatkoja järjestää esimerkiksi pohjoismainen BKWine, jonka kohteita ovat muun muassa Bordeaux'n viinitilat Ranskassa ja Douron laakso Portugalissa.

– Viinimatkojen kysyntä kasvaa jatkuvasti. Elämysmatkailu on kasvattanut suosiotaan esimerkiksi työporukoiden keskuudessa, kertoo Virpi Sorvisto, BKWinen matkojen matkanjohtaja ja opas.

Matkalla vieraillaan viinitiloilla ja tutustutaan viininvalmistukseen sekä tietysti maistellaan. Sorviston mukaan viinimatkojen ahkerimpia kuluttajia ovat yli 50-vuotiaat, viini- ja ruokakulttuurista kiinnostuneet ihmiset.

– Suosituin kohde on Ranska, mutta myös Italia ja Portugali kasvattavat suosiotaan, Sorvisto kertoo.

Nuoremmat voivat lähteä hakemaan vieläkin uniikimpaa elämystä. Kesätöihin viinitiloille pääsee parhaiten ottamalla itse yhteyttä suoraan tilaan, josta on kiinnostunut. Myös esimerkiksi työvoimatoimistolla on silloin tällöin avoimia työpaikkoja poimijoille.

Suurimmat viinintuottajamaat ovat Ranska, Italia ja Espanja. Kymmenen kärkeen mahtuvat myös Yhdysvallat, Australia, Chile ja Argentiina.

Teksti: Tuulikki Laine / MTV3