Kohta 100-vuotias Tauno Hämäläinen rakentaa yhä viuluja –"Pääsisikö sitä ennätystenkirjaan"

100-vuotias viulunrakentaja 1:57

Harva pääsee soittamaan 100-vuotiasta viulua, mutta vielä harvempi saa soittaa 100-vuotiaan tekemään viulua. Virkeässä kunnossa oleva aivan pian 100 vuotta täyttävällä helsinkiläisellä on vielä viulu työn alla.

Talon ovella vastaan tulee virkeässä kunnossa kunnossa oleva Tauno Hämäläinen, kädenpuristus on jämäkkä.

Omakotitalon yläkerran huone toimittaa viulupajan virkaa ja siellä on höyläpenkki työkaluineen. Talossa asuu Tauno aviovaimonsa Hilkan kanssa. Opettajana työuransa tehneellä Hämäläisellä ja hänen vaimollaan on kaksi lasta ja viisi lastenlasta.

Näin alkoi 100-vuotiaan viulunrakentajan harrastus 2:01

Ensimmäinen viulu syntyi 1950-luvulla

Hämäläinen syntyi Karjalan Kannaksen Kivennavalla Konnun kylässä 10. syyskuuta vuonna 1916.

Ensimmäisen viulunsa hän rakensi 50-luvulla opiskellessaan opettajaksi Kajaanissa, kun piti antaa puutyönäyte. Toiset opiskelijat rakensivat kirjoituspöytiä, höyläpenkkejä ja kirjahyllyjä, mutta viulunsoittoa harrastanut Hämäläinen päätti tehdä viulun.

– Soittelin jo silloin vähän viulua ja kirjastosta löytyi viulunsoiton tekniikan vihkonen ja siellä perässä oli viulunpiirustukset. Sanoin sitten mestarille, että sopisiko, että tekisin viulun. Kyllähän se hänelle sopi, mutta sitten hän sanoi, ettei pysty yhtään ohjaamaan, että se jää omille harteille.

– Sitten, kun viulu oli valmis, hän hymyili ja kertoi ensin ajatelleensa, että susihan siitä tulee, mutta antaa pojan yrittää. Mutta siitä tuli oikein hyvä ja soitin sillä monta vuotta. Ja siitä se lähti, naurahtaa Hämäläinen kun kertoo viulunrakennuksen aloitustaan.

Taas on viulu tekeillä

Sittemmin Hämäläinen on tehnyt vielä reilu kymmenkunta viulua.

– Se on hirmu kaunis esine, sen äänihän on lähempänä ihmisen ääntä kuin minkään muun soittimen. Siinä mielessä se on maailman hienoin soitin, sanoo Hämäläinen.

Hämäläinen puhuu kauniisti viuluista, niiden soinnista ja ulkomudoista. Pajassaan hänellä on vielä tekeillä yksi viulu.

– Miulla oli sellainen katala taka-ajatus, että jos saisin vielä viulun rakennettua, että pääsisikö sitä ennätystenkirjaan. Liekö montaa 100 vuotta täyttänyttä, joka viulun rakentaa, hän sanoo ja nauraa jälleen.

– Tämä on semmosta herjanheittoa, minua on vaivannut semmonen penikkatauti pienestä saakka ja toinen paha on puheripuli, kertoilee Hämäläinen iloisesti.

Kansipuu 1600-luvulta

Hän esittelee viimeisimmän rakentamansa altto-viulua. Nostaa sen hellästi kotelostaan ja kokeilee kieliä, niistä vain yksi on kireällä.

– Tässä on 1600-luvulta kansipuu. Eräs viulutaiteilija olisi halunnut sen, koska se on kuulemma viulu, joka tekee kaiken sen, minkä viulu vain voi tehdä. Mutta en sitten halunnut luopua siitä, kertoo Hämäläinen. 

Hänen mukaansa kielten pitääkin olla löysällä, sillä muuten ne katkeilevat itsekseen.

Joutenolo sairastuttaa

Viulut valmistuvat rauhalliseen tahtiin.

– Tämä on siitä hyvä harrastus, ei tämä vaadi muuta kuin kärsivällisyyttä. Viulun voi laittaa nurkkaan seisomaan ja se voi olla siellä ja sitten sitä voi taas jatkaa. Kun vain malttaisi olla rakentamatta, se on niin mukavaa, sanoo Hämäläinen.

Kiinnittäessään viulun pohjaa höyläpenkkiin hän kertoo, että harrastuksia pitää olla, eikä hän malta olla tekemättä mitään.

– Aina on pitänyt tehdä paljon töitä. Jollei ole palkallista työtä teen palkatonta, mutta jouten tulee kipiäksi, kertoo Hämäläinen ja alkaa vuolla pohjasta palasia.

Tämäkin viulu valmistuu, ajallaan.

– Täytyy mahdollisimman nopeasti yrittää, muuten minulta loppuu aika. Sitähän ei minulla paljoa ole kun tulee saturainen täyteen.

– Huvittaa, että kun vieraat tulevat kartanoon ja kun ruoat on syöty, sanon, että samat ihmiset samaan paikkaan samaan kellon aikaan sadan vuoden päästä, kertoo Hämäläinen ja nauraa jälleen.

Sitten hän kuitenkin vakavoituu ja kertoo mikä viuluissa vielä viehättää.

– Sitten kun olen mullissa, ja lapsenikin ovat ja lapsenlapseni, nämä laulavat vielä, hän sanoo ja silittää kädellään hiottua viulun pohjaa.

Taito siirtyy, sillä Hämäläinen opettaa viulun rakentamisen jaloa taitoa tyttärenpojalle Eerolle.

Oikaisu 24.8. klo 11.10: Nimi korjattu otsikosta.

Lue myös:

    Uusimmat