Kofeiini ja hermot tulevat tarpeeseen – Ville, Jouni ja Tatu kalastivat 24 tuntia putkeen

Tekikö edes tiukkaa?

– Eipä oikeastaan.

Mikä oli taktiikka? 

– Yhden paikan aloitus ja sitten päämäärätöntä pörräämistä pitkin Helsinkiä, kertoo Tatu Martiskainen. 

Joensuulaiset kertovat kuitenkin, että heille oli etukäteen selvää, missä kannattaa kalastaa mitäkin sekä milloinkin. Myös kilpailujohtaja Janne Halonen sanoo, että parhaan toivominen ei tässä kilpailussa riitä. 

– Tarvitset taitoa, miten niitä kaloja saa. Vaikka tietäisit, että esimerkiksi törön saa jostakin tietystä paikasta, se miten saat sen ylös sieltä, ei välttämättä ole se, että laitat kohon veteen ja toivot parasta. 

Halonen huomauttaa, että tekniikatkin kehittyvät koko ajan. Esimerkiksi särmäneulan suu on noin tulitikun pään kokoinen.

– Sehän tarkoittaa sitä, että syötin ja koukun täytyy olla erityisen pieniä. 

Harvinaisille löydöille tutkimuskäyttöä

Kilpailun aikana saaliita tuotiin tuomaristolle tarkistettavaksi, minkä jälkeen löytöjä laitettiin akvaarioihin. 

– Nämä ovat menossa Kotkan (yleisöakvaarioon) Maretariumiin. Täällä on esimerkiksi kivennuoliainen, joka on yöaktiivinen kala, Halonen näyttää artikkelin videolla. 

Halonen toteaa, että parhaimmillaan kilpailun löydöistä saattaa olla hyötyä jopa alan tutkimuksissa. Hän kertoo sen olevan tärkeä osa Kalamaratonin konseptia. 

– Esimerkiksi 2009, kun Helsingin Kalamaratonissa saatiin mustatäplätokko, se oli ylipäänsä Suomen toinen havainto kyseisestä lajista. 

Kahden vuoden kuluttua mustatäplätokko oli maratonilla lähes jokaisen joukkueen saalislistalla. 

– Siitä saimme hyvää tietoa vieraslajeista sekä niiden leviämisestä ja sopeutumisesta.