Vielä edellisenä päivänä kukaan Kiovassa ei tuntunut uskovan Venäjän hyökkäykseen, kirjoittaa tuolloin Ukrainan pääkapungissa ollut MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Petri Saraste.
Istuin hotellihuoneeni sängyn laidalla Kiovassa keskiviikkona 23. helmikuuta vuosi sitten. Olin tullut Kiovaan viikkoa aikaisemmin ja tehnyt sieltä juttumatkoja Itä-Ukrainan taistelualueille.
Aikaisemmin samana päivänä haastattelin kiovalaisia ihmisiä läheisessä puistossa ja tapasin myös silloisen Suomen Ukrainan suurlähettilään Päivi Laineen hänen residenssissään.
He kaikki olivat yhdestä asiasta samaa mieltä: Vaikka sota jatkuukin, niin Putin ei hyökkää Kiovaan, sillä niin hullu hän ei sentään ole!
Samana iltana presidentti Putinin puhui televisiossa. Vainoharhainen puhe kesti lähes tunnin. Huomioni kiinnittyi hänen raivokkaaseen ilmeeseensä, kylmiin silmiinsä ja vihaa pursuaviin lauseisiinsa.
Kehonkieli kertoi, että hänen oli vaikea pysyä nahoissaan. Hän suorastaan kihisi raivosta ja hänen adrenaliininsa kiehui. Putinin oli vaikea pidätellä itseään. Saman totesivat monet käyttäytymistieteilijät myöhemmin.
Istuin sängyn reunalla kauhistuneena. Ennen ukrainalaiset olivat olleet venäläisten veljeskansa, nyt he olivat epäihmisiä, fasisteja ja pettureita. Hänen mukaansa kaikki oli Ukrainassa mennyt pieleen viimeisen 30 vuoden aikana.
Katsoin puhetta suu auki ja mietin, että onko tuo mies seonnut lopullisesti. Venäjän historiallinen tehtävä oli pelastaa Ukraina tuholta ja yhdistää slaavilaiset kansat taas keskenään, hän pauhasi.