Kotimaisella elokuvalla on tänä vuonna ollut niukasti katsojia, vain 1,1 miljoonaa, kun viime vuonna niitä oli tuplasti. Viikon lopulla ensi-iltaan (9.12.) tulevasta Sakari Kirjavaisen ohjaamasta koskettavasta Hiljaisuus-elokuvasta toivotaan vuoden ensimmäistä kunnon kotimaista yleisömenestystä. Elokuvalle toivookin yleisöä, koska se on kaikilta tasoiltaan onnistunut.
Kaveria ei jätetä viholliselle
Hiljaisuus kertoo jatkosodasta, ja suomalaisista, jotka ainoina maailmassa toivat kaatuneet kotiin haudattaviksi. Mikään tavanomainen sotaelokuva Hiljaisuus ei kuitenkaan ole. Siinä kuvataan muutamaa ihmistä syrjäisessä kaatuneiden kokoamiskeskuksessa. Heidän väheksyttynä tehtävänään on siistiä sankarivainajat arkkuun.
Työ on henkisesti hyvin raskasta. Jos esimerkiksi vainajan päästä puuttuu paljon, kalloon pitää laittaa täytettä ja kestää työ pyörtymättä. Etulinja on elokuvassa vain kymmenen kilometrin päässä ja vainajia tuodaan kiihtyvää tahtia arkkuun pantaviksi. Kaveria ei missään oloissa jätetä. Ruumiit haetaan vaikka rintamalinjojen välistä vihollisen tulituksesta huolimatta.
Hiljaisuus-elokuva naurattaa ja itkettää
Esko Salervon käsikirjoitus kertoo toteen perustuvien tapahtumien lisäksi ystävyydestä, kohtalosta ja äkillisesti kuolleiden matkasta pois elävien mailta.
-Erittäin harvoin tulee vastaan tällaisia käsikirjoituksia. Siinä ei ollut mitään vikaa, vaan se oli oivaltava, yllättävä, hauskakin ja mielenkiintoinen, kuvailee ohjaaja Sakari Kirjavainen.
-Meillä oli aika ankarat olosuhteet, varsinkin talvikuvausjaksolla. Pakkasta saattoi olla pitkälti yli 30 astetta pahimmillaan. Me oltiin kuitenkin lämmittämättömässä riihessä, jossa siis osa näyttelijöistä joutui välillä olemaan aika vähissäkin pukeissa. Se oli jollain lailla ankaraa, tiivistä, keskittynyttä ja hyvin voimakas tunne-elämys, Kirjavainen kuvailee.
