Viimeiset puolitoista viikkoa on kohistu Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan toimitusjohtaja Merja Ailuksen työsuhdeasunnosta ja -autosta.
Tänään – puolitoista viikkoa kohun alkamisen jälkeen – Ailus ilmoitti luopuvansa työsuhdeasunnostaan ja ehkä mahdollisesti myös työsuhdeautostaan. Tällä peliliikkeellä ei tosin taida kerätä enää kuin säälipisteitä. Nimittäin varatoimitusjohtaja Tapani Hellsten, joka ei ole ollut edes niin pahasti kohun silmässä, ehti luopua eduistaan jo eilen illalla.
Helsingin Sanomat uutisoi ensimmäisen kerran sunnuntaina 10.11. Ailuksen työsuhdeasunnon verotussotkusta. Pari päivää sen jälkeen eli viime viikon tiistaina Hesari kertoi, että Ailuksen työsuhdeauto oli hankittu hankintalainvastaisesti. Tässä vaiheessa jo kaikki mediat olivat heränneet ja lisäpaljastuksia sateli pitkin viikkoa.
Ja mitä teki kohun silmässä pyörivä Ailus? Hän ei suinkaan tullut julkisuuteen ja kertonut avoimesti, mistä asiassa on kysymys. Ei. Hän lähti työmatkalle Qatariin. Kevan mukaan toimitusjohtajaa oli hyvin vaikea tavoittaa siellä kommentoimaan.
Tiistaina kohun tajuttiin paisuneen niihin mittoihin, että Kevan hallitus kertoi kokoontuvansa asian tiimoilta perjantaina.
Keskiviikkona MTV:n uutiset yritti taas tavoittaa Ailusta – mutta turhaan. Kevasta kerrottiin, että Ailus on työmatkalla ja palaa julkisuuteen vasta perjantaisessa tiedotustilaisuudessa. Paluu Suomeen on kuulemma niin kovin myöhään keskiviikkoiltana, että enää illalla hän ei pysty asiaa kommentoimaan.
No, torstaiaamuna Ailus jaksoi kuitenkin painavan työmatkansa jälkeen mennä Ylen Aamu-tv:n haastatteluun. Hienoa. Nyt solmut aukenisivat, kun hän astuisi reilusti julkisuuteen. Toisin kuitenkin kävi. Aamu-tv:n haastattelu oli ainoa, jonka Ailus antoi torstaina. Kevan sisällä häntä ohjeistettiin menemään torstaina myös muiden medioiden haastateltavaksi, mutta Ailus päätti toisin.
Eikä siinä mitään. Kukin hallitsee julkisuutta, miten parhaaksi näkee.
Perjantaina koitti Kevan hallituksen kokous ja Ailuksen totuuden hetki niin hallituksen kuin mediankin edessä. Tiedotustilaisuudessa Ailus päästeli suustansa sammakoita kuten "Ei se remontti ollut luksusremontti" tai "Toimintaympäristöön nähden etuni ovat kohtuullisia".
Remontin hintalappu oli reilut 250 000 euroa, työsuhdeasuntojen hinnat 1,3 miljoonaa ja 1,1 miljoonaa ja työsuhdeauto maksoi 46 000 euroa. Kohtuullista.
– Kaikki varmasti pitävät kauniista asioista Ja autossa minulle naisena merkitsee paljon enemmän väri kuin lisävarusteet, Ailus selitti.
Kukapa sitä luopuisi saavutetuista eduistaan. Ja varsinkin kun muillakin eläkepomoilla kerran on.
Mutta sitten alkoi kuitenkin ruikutus. Haastattelin Ailusta tiedotustilaisuuden jälkeen. Ailus kyseli monta kertaa, että onko häneen kohdistunut ajojahti kohtuullista.
Jos mietitään yksittäisen ihmisen kannalta, niin vastaus on ei. Ei ole kohtuullista, että yksittäistä ihmistä ajetaan mediassa takaa työsuhde-eduista, jotka muut ovat hänelle suoneet.
Mutta Merja Ailus ei olekaan tässä asiassa yksityishenkilö. Hän johtaa Kevaa, joka vastaa 1,3 miljoonan julkisen sektorin työntekijän eläkkeistä. Toimitusjohtaja-Ailuksen saama ikävä mediajulkisuus on täysin hänen omalla vastuullaan.
Pari vinkkiä kriisitiedottamisesta.
Kun näin suuri kohu nousee, ehkä silloin ei kannata lähteä työmatkalle Qatariin ja odottaa viikkoa ennen kuin järjestää ensimmäisen tiedotustilaisuuden. Se näyttää pakenemiselta.
Kun kohu nousee, ehkä silloin ei kannata mennä yhden median haastatteluun ja vaieta muille. Se herättää epäluottamusta.
Kun istuu tiedotustilaisuudessa, ehkä silloin ei kannata päästellä luksussammakoita suustaan ja ihmetellä, miksi juuri minua jahdataan. Se kuulostaa tyhmältä.
Kun päättää sitten puolentoista viikon kohun jälkeen luopua asuntoedusta ja mahdollisesti myös autoedusta, siitä ei kannata kertoa päivä sen jälkeen kun varatoimitusjohtaja on jo tehnyt saman vedon. Se näyttää säälittävältä.
Ja kohu. Se ei ole vielä ottanut laantuakseen.