Kesän mustikkasato näyttää poikkeuksellisen yltäkylläiseltä – Suomen ennätys rikkoutui

Luonnonvarakeskuksen tutkimusruudut puskevat mustikan kukkaa punaisenaan Joensuun kupeessa. Satoon on vielä pitkä matka, noin puolitoista kuukautta, mutta hyvältä näyttää.

– Tuossa on tuo melkein Suomen ennätys, ruutu kolmonen, 915 kukkaa, laskee Luken vanhempi tutkija Kauko Salo innoissaan. 

Lapinjärvellä SE

Kovin lukema neliömetrin koeruudulta laskettiin viikko sitten Lapinjärvellä, yli tuhat kukkaa. Se on kolminkertainen määrä erittäin hyvän sadon keskiarvoon verrattuna.

– Käytännössä nämä ovat niin suuria määriä, että näitä ei ole koskaan ollut, mitä olen 25 vuotta tutkimusta tehnyt, ylivoimaiset lukemat, Salo vakuuttaa. 

Runsaan kukinnan taustalla on pitkä lämmin jakso viime syksynä ja suojaava lumipeite talvella. 

– Vuosi sitten mustikkavarvustot olivat ruskeana. Kasvustot paleltuvat, jos ne jäävät ilman lumen suojaa. Mustikka ei tykkää ilmaston lämpenemisestä ja vähälumisista talvista. 

Metsät punaisena

Nyt kaivattaisiin vielä lisää pölyttäjiä, niin johan olisi marjaämpäreille käyttöä. Ensi viikko lupaakin lämmintä ja pölyttäjät ehkä kömpivät koloistaan suurella joukolla.

Ennustemalli lupaa tässä vaiheessa kymmeniä kiloja hehtaarille, tarkasti ottaen 30-40 kiloa.

– Se tarkoittaa että noin viisi ämpärillistä saa hehtaarin alueelta, Salo havainnollistaa. 

Kiloissakin ennätysjahti

Vuonna 2012 sato oli hyvä ja silloin marjoja oli kasvustossa 42,5 kiloa. Mutta tuolloin kukkien määrä oli tätä kesää vähäisempi.

– On siis olemassa mahdollisuus, että tuo 42 kilon ennätys lyödään. 

Mustikkasadon uhkana Etelä- ja Keski-Suomessa ovat vielä kukkia uhkaavat hallayöt, pölytysongelmat sekä pitkä ja kuiva hellejakso heinäkuussa. Kainuussa kukinta on vasta alkamassa ja Lappi on vielä täysi arvoitus.

Marjakartat tulossa

Luonnonvarakeskus on suunnitellut marjakarttojen julkistamista. Onpa puhuttu jopa maksullisesta marjatiedosta. Se voisi kiinnostaa esimerkiksi marjanpoimintayhtiöitä.

Tutkija Salo muistuttaa, että marjakartat eivät kuitenkaan kerro sadon määrästä.

– Ne kertovat onko alue potentiaalinen hyvä marjapaikka vai ei. Kartta ei kerro paljonko marjoja on hehtaarilla. 

Määrä saadaan selville Salon mukaan vain empiirisellä tutkimustyöllä. Se taas vaatii kukkien, raakileiden ja kypsien marjojen laskemista tutkimusneliöiltä.

- Se on käsityötä joka pitää osata. 

Pian eläkkeelle jäävä Salo toivoo, että tulevaisuudessa kansalaiset osallistettaisiin marjaennusteiden laatimiseen. Siinä voisi olla töitä esimerkiksi 4H-kerhoille.

Luken resurssit Salon elämäntyön jatkamiselle kun ovat hiipumaan päin.