Suomi 1996. Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus ja tuotanto: Aki Kaurismäki. Kuvaus: Timo Salminen. Pääosissa: Kati Outinen, Kari Väänänen, Elina Salo, Sakari Kuosmanen.
Aki Kaurismäki on luovan taukonsa jälkeen palannut kuvaamaan elämää kaupungin kaduilla, asunnoissa ja ravintoloissa. Kauas pilvet karkaavat on Kaurismäkeä viehättävimmillään; se on suomalaisuuden erikoispiirteiden taitavaa hahmotusta ja kronikka hapanimelästä ahdistavuudesta ja valoon kompuroivista ihmisistä arkipäivän estetisoidussa todellisuudessa.
Elokuva on omistettu Matti Pellonpään muistolle. Pellonpään piti itse ensin näytellä päärooli, mutta hänen kuoltuaan Kaurismäki kirjoitti elokuvan uudelleen ja päätehtävät siirtyivät toiselle Kaurismäki-veteraanille Kati Outiselle. Outinen esittää Ilonaa, joka on kovalla työllä edennyt perinteikkään Dubrovnik-ravintolan hovimestariksi. Ravintolan johtaja Rouva Sjöholm (Elina Salo) joutuu kuitenkin veloistaan päästäkseen myymään ravintolansa, joten Ilona joutuu työttömäksi. Samaan aikaan liikennefirma saneeraa ja Ilonan mies Lauri (Kari Väänänen) saa jättää ratikkansa talliin ja lähteä. Alkaa taistelu perusoikeuksien puolesta.
Kauas pilvet karkaavat on elokuva työttömyydestä, joka on Kaurismäen luovuuden kautta kuljettuaan muuntautunut riipivästä todellisuuden taakasta estetisoiduksi draaman käänteeksi. Kaurismäen työttömät asuvat avarassa kaupunkiasunnossa ja työttömyyden koodisto löytää ohjaajan käsissä muutenkin uusia ulottuvuuksia. Työttömyys ja ihmisen työn tarve kristallisoituu selväksi ja kiinteäksi epäluonnolliseksi tilaksi, josta on päästävä eroon.
Kaurismäen kuvakieli on vuosien mittaan hioutunut mestarilliseksi lavastuksen, valojen, värin- ja tilankäytön kollaasiksi, joka luo elokuvasta hengittävän ja kokonaisen organismin. Kuvauspaikat ovat löytyneet taas Eirasta, Kruununhaasta ja Bulevardin liepeiltä, vanhan Helsingin pesemättömiltä kasvoilta, joihon Kaurismäki on sovitttanut johdonmukaisesti lavastetut interiöörinsä päävärinään tällä kertaa vaaleansinisen eri sävyt. Rekvisiitta on huolellisesti tyyliin valittua tai sitten tehokkaan kontrastista. Kaikki kameran syvätarkan silmän alla näkyvä on tärkeä osa elokuvan solukkoa.
Kaurismäen näyttelijät tietävät mitä tehdä. Outinen on pidättyvyydessään määrätietoinen ja alistumaton, Elina Salo maalaa roolistaan perinteikkyyden ikonin, Kari Väänänen on liikuttava onnettaren heittopussi ja Sakari Kuosmanen portsarin roolissaan on Kaurismäkisen ahdistuksesta ammentavan myönteisyyden arkkitulkki. Näyttelijät tekevät kohtauksista hienoja maailmankolkkia, jotka nivoutuvat saumattomasti kokonaisilmaisuun.