Jyväskylän Kirittärien Katja Saari valittiin lauantaina Superpesiksen päätösristeilyllä odotetusti naisten Vuoden pelaajaksi ja lukkariksi. Valinta Vuoden pelaajaksi oli Saarelle jo neljäs (1998, 2001, 2003, 2005) ja lukkariksi kolmas (1991, 1992, 2005).
- Uskomattoman rohkea valinta raadilta lukkariksi. Olen otettu. Mitä enemmän tässä on tullut ikää, sitä enemmän tajuaa seuran ja joukkueen merkityksen. Oma tekeminen on vain jäävuoren huippu, Saari sanoi.
Kirittärien kultalukkari pelasi ulkopelin ohella myös onnistuneen kauden sisäpelissä: hän voitti sekä runkosarjan lyöjätilaston että kärkilyöntitilaston.
Uransa neljännen Suomen mestaruuden ja 13. SM-mitalin (neljä kultaa, kuusi hopeaa, kolme pronssia) syyskuussa saavuttanut Saari, 33, ilmoitti samalla lopettavansa pesäpallon.
- Olin jo viime vuonna päättänyt, että elämässä täytyy mennä eteenpäin. En kuitenkaan halunnut lopettaa uraa hopeamitaliin, 374 pääsarjaottelua sekä 15 Itä-Länttä pelannut Saari sanoo.
Se mikä ei tapa, vahvistaa
Vaikka Saaren kausi on jälkeen päin katsottuna yhtä voittokulkua, elettiin pesäpallopiireissä heinäkuussa odottavan jännittävissä tunnelmissa. Ulkokentältä lautasen äärelle 13 vuoden tauon jälkeen palannut Saari valittiin Itä-Länteen, mutta itse ottelussa Saaren syötöt alkoivat karkailla ja Lännen voittojuoksun hän lahjoitti vapaataipaleella. Monen heikkohermoisemman kohdalla Itä-Lännen ilmiö olisi levinnyt epidemian tavoin lautaskammoksi, mutta Saari otti tilanteen kasvattavana kokemuksena.
- Tiesin, että lukkarin paikka on vaikea ja minun on käytävä läpi oma kiirastuleni. Halusin tuntea Itä-Lännen paineen syksyn pelejä varten. Pystyin keskittymään ottelussa hyvin, Saari kuvaa muistoja ennen kuin syötöt alkoivat karkailla.
Ottelun jälkeen Saaren mukaan "itkut piti itkeä ja lähteä hakemaan ratkaisua ongelmaan".
- Minulla oli olo, että tämä on hoidettavissa. Ajattelin, että nyt tarvitaan kaikkea, mitä olen urallani oppinut. Sanoin pelinjohdolle rehellisesti koko ajan missä mennään, hän muistelee Itä-Lännen jälkeisiä viikkoja.
Saari osoitti saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen (1844-1900) kuuluisan sanonnan "Se mikä ei tapa, vahvistaa" oikeaksi, ja pelasi vahvan loppukauden.
- Jatkosarjassa tunsin, että tästä tulee hemmetin hyvä syksy.
Tulevaisuus avoinna
Silausta vaille valmis liikuntatieteiden maisteri Saari on tällä hetkellä avoimien ovien edessä. Tarkkoja suunnitelmia pesäpallouran jälkeisestä ajasta ei vielä ole. Valmennusta ja testausta Jyväskylän yliopistossa opiskeleva Saari saattaa kuitenkin olla pesäpallossa mukana, mutta ei ihan polttavimmassa keskipisteessä.
- Valmennustyötä voisin tehdä, mutta en halua sitoutua joukkueen ytimeen. Voisin olla esimerkiksi kolmosvalmentajana, joka toimii riittävän etäällä.
- Pesis voi liittyä tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta silloin työ työnä, hän visioi.
(MTV3-STT)