Kasarikirja on nostalgiamatka 80-luvulle

Henna-Kaisa Sivonen ja Kasarikirja (Atena 2008.)

Kun lapsuuskoti meni myyntiin, Henna-Kaisa Sivonen alkoi kerätä 80-luvun muistoja. Niistä syntyi Kasarikirja.

Muistatko vielä nämä: Älä etelän mies huito, ota ohvia! Vain pakki puuttuu. Onks Viljoo näkyny? Jos lauseet ovat tuttuja, muistat ehkä myös toppalenkkarit, Ruotsin-laivan pallomeren, Pelle Hermannin, Ritari Ässän ja Commodore kuusnelosen.

Toimittaja Henna-Kaisa Sivonen on koonnut 1980-luvun lasten muistot kirjaksi. 1970- ja 80-luvuilla syntyneet nykyaikuiset kertovat Kasarikirjassa (Atena 2008) elämästään ja muistikuvistaan.

Kodin myyminen altisti muistelemaan

Vuonna 1980 syntyneen Henna-Kaisa Sivosen omat muistot parin vuosikymmenen takaa ovat hajanaisia. Siksi hän halusi selvittää, mitä muut siitä muistavat. Muutamat haastateltavista olivat ystäviä, mutta suurin osa vieraita. Vastauksia tuli myös ulkomailta.

Kirjan tekeminen lähti Sivosen lapsuudenkodin myymisestä. Ensin hän käsitteli aihetta tiedotusopin gradussaan.

– Lähdin viime hetkellä kuvaamaan kotini tyhjentyneitä huoneita ja hyvästelemään muistojeni tapahtumapaikkoja. Kuvat kodistani jäivät matkan varrella kirjasta pois, mutta tapahtumat sysäsivät minut muistelemaan, Sivonen kuvailee.

Haastateltavat suhtautuivat vuosikymmeneen ristiriitaisesti.

– Toisaalta nostalgia jylläsi, ja tavallaan 80-luvulle vähän kaihottiin. Toisaalta 80-lukua pidetään huvittavana vuosikymmenenä, jota vähän kauhisteltiinkin jälkeenpäin.

80-luku on Sivosen mukaan kiinnostava vuosikymmen.

– Toisaalta silloin oli aika kotikutoinen meininki. Ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Elettiin tavallaan vielä aika yhteisöllistä aikaa. Toisaalta juppikulttuuri oli voimissaan ja tavaraa riitti. Lapsuuskin oli aika materialistinen.

Tuore kirjailija toteaa, että 80-luku oli Suomen historian vaurain vuosikymmen ainakin koululaisen näkökulmasta. Hän muistaa, että koululaiset saivat joka syksy uudet kirjat, värit ja muut tarvikkeet.

– 90-luvulla lama söi ne, eivätkä ne varmaankaan ole tulleet takaisin, Sivonen pohtii.

Mustan Barbien syntymä

80-luvulla lapsuutensa viettäneeseen Henna-Kaisa Sivoseen ajan muoti ei ehtinyt jättää lähtemättömiä jälkiä. Hän muistaa kuitenkin olkatoppaukset, neonvärit, pillifarkut, sinisen maskaran ja pöyhkeät kampaukset.

Lapsillakin olivat omat trendinsä. Tutuiksi tulivat rattikelkat, minisukset, korvalappustereot, kotimikrot ja videot.

– Meillä oli myös hiihtareita, toppahaalareita ja -lenkkareita, neonvärisiä tupsupipoja ja kaikenlaista omaa, ehkä karmaisevaakin muotia.

My little poneille ja Kaalimaan kakaroille 80-luku oli kulta-aikaa. Bratzeja ei vielä ollut, mutta Barbiet olivat voimissaan. Markkinoille tuli ensimmäinen tummaihoinen Barbie-nukke.

Kotitietokoneet tekivät tuloaan, mutta tietokonepelejä ei pelattu vielä joka kodissa. Sivonen nostaa 80-luvun tärkeimmäksi ilmiöksi kuitenkin teknologisoitumisen.

– Commondore 64 oli aika kova juttu. Meille tuli kotiin tietokone vuonna 1989. Silloin pelattiin kovasti Pac-Mania, eli keltaista naamaa, joka söi palloja.

Auts töks töks!

80-luvun suuria mediatapahtumia olivat muun muassa Ronald Reaganin valinta USA:n presidentiksi, Dianan ja Charlesin häät, John Lennonin murha, viulisti Viktoria Mullovan loikkaus länteen, Berliinin muurin murtuminen, Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, Olof Palmen murha ja Urho Kekkosen kuolema.

Vauraan vuosikymmenen lapsuutta varjostivat kylmä sota ja oven takana odottava lama. Lomalle saatettiin lähteä toisaalta jo Neuvostoliiton ja Ruotsin sijaan esimerkiksi Teneriffalle.

80-luvulla tehtiin myös monta historiaan jäänyttä komediasarjaa, muun muassa Velipuolikuu ja Älyvapaa palokunta. Niissä viljellyistä sanonnoista moni jäi elämään lentävinä lauseina, kuten ”Onks Viljoo näkyny” ja ”Auts töks töks.” Sanonnat ovat tuttuja myös Henna-Kaisa Sivoselle. Hän tunnustautuu Pulttiboisin ja Manitboisin kohdeyleisöksi. Erityissuosikki oli Mummo-niminen sarja.

Vaikka aika on kullannut monet muistot 80-luvulta, ajan arkkitehtuuri ei herätä Sivosessa vieläkään lämpimiä ajatuksia.

– Saa nähdä tuleeko se joskus muotiin. Nyt ehkä suositaan 50-luvun asuntoja, ainakin itse tykkään niistä. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että 80-luvun arkkitehtuuri näyttäisi joskus hienolta. Sekin asettaa rajoituksia, että sen ajan rakennukset on saatettu rakentaa niin huonosti, että ne eivät kestä enää niin hyvin, Sivonen naurahtaa.

Lue myös:

    Uusimmat