Jääkiekkoilija Jere Karalahti tuomittiin avunannosta törkeään huumausainerikokseen 1 v 8 kk vankeuteen. Tuomio oli ehdollinen. Karalahden rooli kaikkiaan 56 vankeusvuoteen johtaneessa jutussa oli pieni.
Ketä oikeus uskoi ja millä perusteilla Karalahti-päätös syntyi? Aihetta on käsitelty uutisjutussa.
Mutta kun käräjäoikeuden Karalahtea koskevaa päätöstä lukee tarkkaan, niin sieltä paljastuu erikoinen asia. Karalahden todetaan antamalla 10 000 euroa tahallaan auttaneen kolmea henkilöä hankkimaan amfetamiinia Virosta.
Yhtäkään näistä kolmesta henkilöstä ei ole kuitenkaan tuomittu amfetamiinin hankkimisesta tai salakuljettamisesta Suomeen. Heidät on kyllä tuomittu 4,4 kilon amfetamiinierän hallussapidosta.
Eli perustelujen ongelma on se, että Karalahti on tuomittu avunannosta, mutta varsinaisesta pääteosta eli amfetamiinierän hankkimisesta ei ole tuomittu ketään. Ilman päätekoa ei pitäisi voida olla avunantoa.
No, tässä tapauksessa rikosoikeuden nyanssit tuskin kiinnostavat, vaan tuomion jälkeen kiinnostavin seikka on Karalahden jääkiekkouran jatko tämän päätöksen valossa.
Oikeuden päätöksen mukaan Karalahti siis tiesi rahoittavansa huumekauppaa. Oikeus piti kertomusta velanmaksusta keksittynä.
Jos Karalahti olisi tuomittu ehdottomaan rangaistukseen, niin se olisi jo fyysisesti estänyt pelaamisen. Muodostaako sitten ehdollinen tuomio esteen?