Kapellimestari Leif Segerstam on kuollut 80-vuotiaana keskiviikkona Helsingissä lyhyen sairauden murtamana. Asiasta uutisoi Yle, jolle kapellimestarin kuoleman vahvisti tämän poika Jan Segerstam.
Maaliskuussa 1944 Vaasassa syntyneellä Leif Segerstamilla oli Suomen lisäksi useita kiinnityksiä kapellimestarina muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa.
Maineikkaan kapellimestariuran ohella Segerstam tunnetaan huomattavan tuotteliaana säveltäjänä. Hän sävelsi muun muassa yli 370 sinfoniaa.
Hän esiintyi myös viulistina ja pianistina.
"Se oli aikamoista"
Segerstam kertoi STT:lle antamassaan syntymäpäivähaastattelussaan alkuvuodesta, että parhaimmat muistot lukuisista ulkomaan kiinnityksistä hänellä oli Berliinin filharmonikoista ja Wienin valtionoopperasta.
– Niiden säteily ja soundi olivat sellaisia, kun me kuljimme yhdessä eteenpäin elämän partituurilla. Siinä aaltoliikkeessä tuntui, että olimme samalla aaltopituudella, Segerstam muisteli.
– Näissä orkestereissa oli parhaat persoonallisuudet. Yhteistyö sujui helposti eikä nenä nyrpeänä.
Parhaat yleisöt olivat Segerstamin mukaan Savonlinnan oopperajuhlilla, New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja Wienissä.
– Wienissä minulle sanottiin, että ei kukaan ole saanut täällä yhtä pitkiä alkuaplodeja kuin (Herbert) von Karajan ja nyt te. Se oli aikamoista.
9:01
Lue myös: Kapellimestari Leif Segerstam vieraili MTV:n Huomenta Suomessa vuonna 2017
Sävellyksiä ilman tahtiviivoja
Alkuvuodesta Segerstam kertoi orkesterinjohtamisen tukevan säveltäjäntyötä, sillä sen kautta saa "syvemmän tuntemuksen sävelten sielunelämästä". Toisten säveltäjien teokset olivat Segerstamin mukaan säveltäjälle kuin lannoitetta.
– Mieleenpainuvat osat uppoavat systeemiin. Ne syödään ja paskannetaan ulos, eli ovat sitten kuin lannoitetta, Segerstam sanoi.
Segerstamin sinfonioiden suurta määrää selittää osaltaan niiden lyhyys, kun suuri osa niistä on parikymmenminuuttisia minisinfonioita.
Toinen Segerstamin sävellysten ominaispiirre on niin sanottu vapaapulsatiivisuus eli se, ettei sävellyksissä ole tahtiviivoja. Vapaasti sykkivien sävellysten esittämiseen ei myöskään tarvita kapellimestaria.
Segerstam ei pidä paradoksaalisena sitä, että kapellimestari säveltää musiikkiteoksia, joiden esittämiseen ei tarvita kapellimestaria.
– Sehän on rikasta ja generöösiä, kun otetaan tahtiviivat pois. Soittajat ovat kuin lehmät laitumella toukokuussa, villejä ja luovia.
Kouluttamassa muita kapellimestareita
Segerstam suoritti kapellimestaritutkinnon ja viuludiplomin Sibelius-Akatemiassa vuonna 1963. Julliard School of Musicissa New Yorkissa suoritettujen jatko-opintojen jälkeen Segerstam asetti orkesterinjohtamisen etusijalle. Hän oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan kapellimestariksi 1965–1968.
Segerstam oli Sibelius-Akatemiassa kouluttamassa moneen otteeseen. Hän opetti muun muassa Sakari Oramoa, Esa-Pekka Salosta ja Jukka-Pekka Sarastetta.
Myös myöhempien kapellimestarinimien nousuun Segerstam oli mukana vaikuttamassa, sillä hän toimi Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina vuosina 1997–2013.
Suomen kansainvälisesti menestyksekkään kapellimestarikoulutuksen avaimena Segerstam piti sitä, että Suomessa annetaan tilaa ja mahdollisuuksia nuorille lahjakkuuksille eikä mustasukkaisesti vahdita omaa tonttia.
– Ei sanota, että olet liian nuori, mene harjoittelemaan ja tule viiden vuoden päästä takaisin.
Hiuksenhieno ero gramofonin soinnissa paljasti pikkupojan absoluuttisen sävelkorvanLeif Segerstam kasvoi musikaalisessa perheessä. Hänen isänsä oli kuoronjohtaja, säveltäjä sekä musiikinopettaja ja äitinsä laulunopettaja. |