Julkaistu 09.10.2024 18:28(Päivitetty 09.10.2024 19:40)
MTV UUTISET – STT
Kapellimestari Leif Segerstam on kuollut 80-vuotiaana keskiviikkona Helsingissä lyhyen sairauden murtamana. Asiasta uutisoi Yle, jolle kapellimestarin kuoleman vahvisti tämän poika Jan Segerstam.
Maaliskuussa 1944 Vaasassa syntyneellä Leif Segerstamilla oli Suomen lisäksi useita kiinnityksiä kapellimestarina muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa.
Maineikkaan kapellimestariuran ohella Segerstam tunnetaan huomattavan tuotteliaana säveltäjänä. Hän sävelsi muun muassa yli 370 sinfoniaa.
Hän esiintyi myös viulistina ja pianistina.
Kapellimestari Leif Segerstam ja kirjailija Tove Jansson tanssivat Linnan itsenäisyyspäivän juhlissa 6. joulukuuta 1979.Lehtikuva
"Se oli aikamoista"
Segerstam kertoi STT:lle antamassaan syntymäpäivähaastattelussaan alkuvuodesta, että parhaimmat muistot lukuisista ulkomaan kiinnityksistä hänellä oli Berliinin filharmonikoista ja Wienin valtionoopperasta.
– Niiden säteily ja soundi olivat sellaisia, kun me kuljimme yhdessä eteenpäin elämän partituurilla. Siinä aaltoliikkeessä tuntui, että olimme samalla aaltopituudella, Segerstam muisteli.
– Näissä orkestereissa oli parhaat persoonallisuudet. Yhteistyö sujui helposti eikä nenä nyrpeänä.
Parhaat yleisöt olivat Segerstamin mukaan Savonlinnan oopperajuhlilla, New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja Wienissä.
– Wienissä minulle sanottiin, että ei kukaan ole saanut täällä yhtä pitkiä alkuaplodeja kuin (Herbert) von Karajan ja nyt te. Se oli aikamoista.
9:01Katso myös: Leif Segerstam vieraili MTV:n Huomenta Suomessa vuonna 2017.
Alkuvuodesta Segerstam kertoi orkesterinjohtamisen tukevan säveltäjäntyötä, sillä sen kautta saa "syvemmän tuntemuksen sävelten sielunelämästä". Toisten säveltäjien teokset olivat Segerstamin mukaan säveltäjälle kuin lannoitetta.
– Mieleenpainuvat osat uppoavat systeemiin. Ne syödään ja paskannetaan ulos, eli ovat sitten kuin lannoitetta, Segerstam sanoi.
Segerstamin sinfonioiden suurta määrää selittää osaltaan niiden lyhyys, kun suuri osa niistä on parikymmenminuuttisia minisinfonioita.
Toinen Segerstamin sävellysten ominaispiirre on niin sanottu vapaapulsatiivisuus eli se, ettei sävellyksissä ole tahtiviivoja. Vapaasti sykkivien sävellysten esittämiseen ei myöskään tarvita kapellimestaria.
Segerstam ei pidä paradoksaalisena sitä, että kapellimestari säveltää musiikkiteoksia, joiden esittämiseen ei tarvita kapellimestaria.
– Sehän on rikasta ja generöösiä, kun otetaan tahtiviivat pois. Soittajat ovat kuin lehmät laitumella toukokuussa, villejä ja luovia.
Aerobic-mestari Tuuli Matinsalo harjoitteli Leif Segerstamin johtaman Helsinki Filharmonian kanssa erikoislaatuista Earquake-konserttia Finlandia-talolla vuonna 1997.Lehtikuva
Kouluttamassa muita kapellimestareita
Segerstam suoritti kapellimestaritutkinnon ja viuludiplomin Sibelius-Akatemiassa vuonna 1963. Julliard School of Musicissa New Yorkissa suoritettujen jatko-opintojen jälkeen Segerstam asetti orkesterinjohtamisen etusijalle. Hän oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan kapellimestariksi 1965–1968.
Segerstam oli Sibelius-Akatemiassa kouluttamassa moneen otteeseen. Hän opetti muun muassa Sakari Oramoa, Esa-Pekka Salosta ja Jukka-Pekka Sarastetta.
Myös myöhempien kapellimestarinimien nousuun Segerstam oli mukana vaikuttamassa, sillä hän toimi Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon professorina vuosina 1997–2013.
Suomen kansainvälisesti menestyksekkään kapellimestarikoulutuksen avaimena Segerstam piti sitä, että Suomessa annetaan tilaa ja mahdollisuuksia nuorille lahjakkuuksille eikä mustasukkaisesti vahdita omaa tonttia.
– Ei sanota, että olet liian nuori, mene harjoittelemaan ja tule viiden vuoden päästä takaisin.
Hiuksenhieno ero gramofonin soinnissa paljasti pikkupojan absoluuttisen sävelkorvan
Leif Segerstam kasvoi musikaalisessa perheessä. Hänen isänsä oli kuoronjohtaja, säveltäjä sekä musiikinopettaja ja äitinsä laulunopettaja.
Segerstamin oma musiikillinen lahjakkuus tuli esiin jo varhain. Absoluuttinen sävelkorva paljastui vahingossa, kun Segerstam oli 5-vuotias.
Selim-isä oli saanut sotien jälkeen musiikkiluokkaan amerikkalaisella rahoituksella His Master's Voice -merkkisen gramofonin, jolla Leif kuunteli savikiekolta ahkerasti philadelphialaisen orkesterin levytystä Jean Sibeliuksen teoksesta Satu.
– Yhtenä päivänä sanoin isälleni, että ei tämä näin mene, Segerstam kertoi 80-vuotishaastattelussaan.
Isä ei aluksi havainnut ongelmaa kuuntelukokemuksessa, mutta gramofonia tutkittaessa havaittiin, että joku oli kajonnut levysoittimeen, ja se soitti levyä hiuksenhienosti väärällä nopeudella.
