Kansanmurhasta 20 vuotta – tuhansia tapettiin Srebrenican kuolemankentille

Srebrenican kaupungissa heinäkuussa 1995 tapahtunutta kansanmurhaa pidetään kauhistuttavimpana hirmutekona Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Bosnian serbijoukot teloittivat siellä muutamassa päivässä yli 8000 muslimimiestä ja ‑poikaa.  

Nuorimmat heistä olivat vain 12-vuotiaita.

Srebrenican asukkaat ja sinne paenneet tuhannet muslimit luulivat olevansa turvassa, sillä YK oli julistanut kaupungin turva-alueeksi. Vain muutaman sadan miehen vahvuiset hollantilaiset YK-joukot eivät kuitenkaan kyenneet estämään serbijoukkojen tunkeutumista kaupunkiin 11. heinäkuuta 1995.

Seuraavana päivänä serbijoukot alkoivat komentajansa Ratko Mladicin johdolla koota muslimisiviilejä ryhmiin: naiset ja lapset erikseen miehistä ja 12 vuotta täyttäneistä pojista. Tuhansia miehiä oli ehtinyt paeta yön aikana lähitienoon metsiin.

Maailmalle levisi tv-ryhmän kuvia, joissa Mladic rauhoitteli väkeä.

– Olkaa kärsivällisiä. Jokainen, joka haluaa jäädä tänne, voi jäädä. Kaikki jotka haluavat lähteä täältä, voivat lähteä. Olemme varanneet riittävästi busseja ja kuorma-autoja, Mladic sanoi.

Arviolta 23 000 naista ja lasta kuljetettiin pois runsaan vuorokauden kuluessa. Miehet ja pojat vietiin ”kuulusteltaviksi". Metsiin paenneita jahdattiin, he joutuivat väijytyksiin ja kranaattitulen kohteeksi.  

Monikulttuurinen Bosnia itsenäistyi vuonna 1992 Jugoslavian liittovaltion hajotessa.

Bosnialaisista noin puolet oli muslimeja, loput serbejä ja kroaatteja. Serbit eivät tyytyneet vähemmistö-asemaansa, vaan tilanne kärjistyi lopulta etnisten puhdistusten raa’aksi sisällissodaksi. Keskenään sopuisasti eläneistä naapureista tuli vihollisia.

YK:n toiminta alueella oli tehotonta. Bosniaan perustettiin kuitenkin suoja-alueita, joissa aseista riisutut muslimit uskoivat olevansa turvassa. Yksi niistä oli Srebrenica.

11. heinäkuuta 1995 Bosnian serbijoukot marssivat Srebrenicaan. Siviilit pakenivat hollantilaisten kevyesti miehitettyyn YK-tukikohtaan, mutta sinne pakolaisista otettiin vain murto-osa.

Seuraavien päivien aikana serbit teloittivat 8000 muslimimiestä ja -poikaa.  

Ensimmäinen joukkohauta löydettiin vuonna 1996. Sen jälkeen niitä on löytynyt lähes sata. Vainajia on jouduttu tunnistamaan hyvinkin vähäisistä jäänteistä, sillä monissa tapauksissa ruumiit oli haudattu uudelleen, mikä kertoo yrityksistä peitellä tapahtunutta. Joissakin tapauksissa yhden vainajan jäänteitä on löydetty useista joukkohaudoista.

Tähän mennessä Potocarin hautausmaalle on haudattu 6 241 tunnistettua uhria. Tänä vuonna on tunnistettu 136 uhria lisää. Sukulaisten pyynnöstä noin 230 on haudattu muille hautausmaille.

Noin tuhat uhria on edelleen kateissa.

Kaksi kansainvälistä tuomioistuinta on todennut Srebrenican tapahtumat kansanmurhaksi. YK:ssa määrittely ei ole mennyt läpi – viimeksi Venäjä esti päätöslauselma veto-oikeudellaan. 

Sota Bosniassa päättyi vuoden 1995 lopussa Naton puututtua tilanteeseen. Serbikomentaja Ratko Mladic pidätettiin toukokuussa 2011 ja häntä vastaan aloitettiin oikeudenkäynti Kansainvälisessä Jugoslavia-tuomioistuimessa Haagissa. Mladicia syytetään kansanmurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Hollantilainen tuomioistuin on puolestaan katsonut maan olevan vastuussa yli 300 kuolemasta Srebrenicassa. Hollantilaiset YK-joukot olivat käskeneet suojeluksessaan olleet muslimimiehet poistumaan tukikohdastaan.