Suomen metallimalmikaivoksien vakuudet vaihtelevat kymmenistä tuhansista euroista jopa kymmeniin miljooniin.
Esimerkiksi Huittisten kultakaivoksen vakuus on 20 000 euroa, kun taas Talvivaara on antanut viranomaisille yli 34 miljoonan euron vakuudet.
STT:n aluehallintovirastoilta (avi) ja ely-keskuksilta saamista tiedoista selviää, että vakuussummat eivät välttämättä seuraa kaivoksen kokoa tai louhintamääriä.
Vakuudet:
Kaivosyhtiöiltä vaaditaan vakuuksia, jotta kaivosympäristö saadaan kuntoon toiminnan loputtua. Jälkihoito sisältää esimerkiksi kaivannaisjätealueiden kunnostuksen, jätevesien käsittelyn ja alueen tarkkailun. Vakuuksia voidaan käyttää esimerkiksi, jos kaivosyhtiö menee konkurssiin.
Jätealueiden koon lisäksi vakuuteen voi vaikuttaa muun muassa louhittavan aineksen ja sivutuotteiden laatu sekä se, onko kyseessä maanalainen kaivos vai avolouhos.
-Suurimmat vakuussummat muodostuvat sivukivialueiden ja rikastushiekka-altaiden jätehuollon varmistamisesta, sanoo ympäristöneuvos Juhani Itkonen Pohjois-Suomen avista.
Kaivosyhtiöt voivat itse vaikuttaa vakuussummiin. Vakuus määritetään kaivosyhtiön antamien tietojen ja ulkopuolisen tahon laskelmien pohjalta. Lopullisen päätöksen tekee viranomainen.
Vakuuksien määrä nousee, jos kaivoksen toiminta laajenee. Viranomaiset tarkastelevat vakuuksia yleensä vuosittain tai lupamääräyksiä tarkastettaessa.
Talvivaaralla useita vakuuksia
Vakuudet pitää hoitaa, jos kaivoksella halutaan louhia. Esimerkiksi Talvivaaran kaivosvakuus voisi olla 7 miljoonan luokkaa.
Kaivosyhtiö vastaa ympäristöstä
Kaivosyhtiöiltä vaadittavia vakuuksia ja vakuutuksia. Ympäristön kunnostamista korvataan järjestyksessä yhtiöiden varoista, vakuutuksista ja vakuuksista. Viimeinen vaihtoehto on kunta tai valtio.
-Ympäristövakuus. Kaivosalueen jätehuoltoon ja tarkkailuun. Kaivosyhtiö vastuussa alueen jälkihoidosta ja seurannasta, kunnes se on palautettu viranomaisen mielestä tyydyttävään kuntoon.
-Kaivosvakuus. Kaivosalueen maisemointiin, rakennusten purkamiseen ja turvallisuuden varmistamiseen, kuten avolouhosten merkitsemiseen ja aitaamiseen. Perustuu kaivoslain vuoden 2011 uudistukseen. Siirtymäaika käynnissä, vakuus asetettava 2015.
-Ympäristövahinkovakuutus. Ympäristö- ja taloudelliset vahingot, kuten kaivosalueen lähivesistöjen saastuminen ja korvaukset yksilöille. Korvauskatto yhdestä vahingosta 5 miljoonaa ja kalenterivuonna ilmoitetuista vahingoista 8,5 miljoonaa euroa.
Lähteet: Ympäristönsuojelulaki, Tukes, ympäristöhallinto, dosentti Ismo Pölönen.
Talvivaaran varatoimitusjohtaja Saila Miettinen-Lähde ei ota kantaa siihen, miten yhtiö selviytyisi uusista vakuusvaateista.
-Emme kommentoi, kun emme tarkalleen tiedä, mitä ne tulevat olemaan.
Talvivaara haki perjantaina yrityssaneerausta Espoon käräjäoikeudesta.
Talvivaaran kohdalla on puhuttu siitä, voivatko kaivoksen ympäristöongelmat koitua lopulta kunnan tai valtion eli veronmaksajien maksettavaksi. Tämä kuitenkin vaatisi, että yhtiön kaikki varat, vakuudet ja vakuutukset olisi käytetty.
-Aiheuttajan vastuu ympäristövahingoista on ensisijainen ja luonteeltaan ankara, selvittää kaivoslainsäädäntöä tutkinut ympäristöoikeuden dosentti Ismo Pölönen Itä-Suomen yliopistosta.