Puolangalta Kainuusta on löytynyt jättiraakku, eli jokihelmisimpukka. Se on pituudeltaan ennätykselliset 183 millimetriä.
Simpukan löytäjät, Alleco Oy:n tutkimussukeltajat Juha Syväranta ja Panu Oulasvirta, mittasivat simpukoita osana Kainuun ELY-keskuksen tilaamaa tutkimusta.
He palauttivat simpukat mittausten jälkeen takaisin niiden luonnolliseen elinympäristöön, eli jokeen.
Puolangalla sijaitsevasta purosta on löydetty tänä vuonna useita muitakin iäkkäitä ja poikkeuksellisen suuria raakkuja, kertoo Kainuun ELY-keskus.
Erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka on Suomen pitkäikäisin eläinlaji.
Lue myös: Suomesta löytynyt 12 uutta raakkujokea, yksi merkittävimmistä esiintymistä Tenojoen vesistössä
Ehkä jopa maailman suurin
Rauhoitetun raakun käsittely on luvanvaraista, joten simpukoita ei saa nostaa joesta ilman ELY-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa.
– Ei ole tiedossa, että yhtä suurta raakkua olisi aiemmin Pohjolassa mitattu. Kukaties Puolangan jättiraakku on maailman suurin, Panu Oulasvirta arvioi tiedotteessa.
Raakku kasvaa koko elämänsä
Raakut jatkavat kasvuaan koko elämänsä ajan, mutta kasvu hidastuu huomattavasti noin 40 ikävuoden jälkeen.
Suurimmat yksilöt saavuttavat tyypillisesti 120–130 millimetrin pituuden.
Raakkututkimuksessa yleisesti käytetty työntömitta ulottuu 150 millimetriin asti. Kyseisen jättiraakun pituuden määrittämiseksi oli tarpeen käyttää kahta mittaa.
Raakku voi elää jopa 200-vuotiaaksi
Raakku voi elää 150-vuotiaaksi, Pohjois-Suomessa jopa 200-vuotiaaksi.
Puolangalta löydetyn jättiläisraakun ikää ei ELY-keskuksen tiedotteen mukaan kuitenkaan tiedetä.
Simpukoiden kasvunopeus vaihtelee eri jokien välillä, ja nuorten yksilöiden ikä voidaan määrittää elävän simpukan kuoren vuosirenkaiden perusteella.
Vanhempien, tummuneiden raakkujen vuosirenkaat eivät kuitenkaan erotu selkeästi, minkä vuoksi iänmääritys on tehtävä kuolleen yksilön kuorileikkeestä.
Vaikka Puolangan jättiläisraakun tarkkaa ikää ei tiedetä, on selvää, että se on elänyt kotijokensa pohjassa koko Suomen itsenäisyyden ajan, ja todennäköisesti huomattavasti pidempään.
– Yleensä raakkututkijat ilahtuvat pienistä alle 50 millimetriä pitkistä simpukoista, sillä ne kertovat lisääntyvästä populaatiosta ja tulevaisuuden toivosta, Juha Syväranta kertoo.
– Vanhan ja poikkeuksellisen suuren yksilön löytämisessä on kuitenkin jotain pysäyttävää, ovathan vanhimmat raakut vanhempia kuin yksikään ihminen, Syväranta jatkaa.
Raakku on merkki virtaveden hyvästä tilasta
Raakku on keskeinen laji virtavesissä, ja se elää puroissa, joissa on lisääntyvä taimen- tai lohikanta.
Pienten raakkujen esiintyminen on merkki virtavesien hyvästä tilasta, sillä ne ovat erityisen herkkiä vedenlaadun muutoksille. Laji on kuitenkin kärsinyt metsätalouden toimista, kuten hakkuista ja ojituksista.
Raakku on luontoarvoltaan Suomen merkittävimpiä eläinlajeja.
Ympäristöministeriön ELY-keskukselle myöntämästä lajisuojelun rahoituksesta merkittävä osa on kohdennettu Kainuussa raakkupurojen selvityksiin.
Raakku on myös avainlaji elinympäristössään. Jos se katoaisi purosta, myös moni muu purossa viihtyvä laji katoaisi.