Jukurit-hyökkääjä koki pelkoa nähtyään telomisensa – pohtii nyt uransa lopettamista: "Vahinko on jo tehty"
2:28Video: Nikita Krivokrasov jouduttiin taluttamaan jäältä päävamman tuottaneen taklauksen jälkeen – Jukurien päävalmentaja Olli Jokinen raivosi kirosanojen kera.Mikko Lieri / All Over Press
11. lokakuuta 2022. Mikkelin Jukurien Nikita Krivokrasov kamppailee kiekosta laidan lähellä CHL-ottelussa Sparta Prahaa vastaan. Kotijoukkue Spartan Ostap Safin jyrää kyynärpää nousten Krivokrasovin laitaan, niin että tämän pää kolahtaa pleksiin ja hän lysähtää jäähän. Krivokrasov makaa pitkään paikoillaan, kunnes hänet talutetaan pois jäältä ja venäläis-yhdysvaltalaisen hyökkääjän matka jatkuu prahalaiseen sairaalaan.
Krivokrasov kokee aivotärähdyksen, ja käy selväksi, että hän ei hetkeen jääkiekkoa pelaisi. Ottelutaukoa kertyy lopulta kolme ja puoli kuukautta. Taklaus on jättänyt jälkensä, ja Krivokrasov, 22, kertoo nyt MTV Urheilulle pohtivansa uransa päättämistä.
Safinin taklaus Krivokrasoviin ja Jukurien päävalmentaja Olli Jokisen kirosanoilla höystetty reaktio tapahtuneeseen on katsottavissa ylälaidan videolta.
Krivokrasov on vain nähnyt taklauksen jälkikäteen videolta ja pitää Safinin tekoa "tarpeettomana ja todella typeränä". Se on herättänyt hänessä ymmärrettävästikin voimakkaita tuntoja.
– Paljon turhautumista. Paljon pelkoa, kun ajattelee, että kaikki tapahtui niin nopeasti enkä muistanut tapahtunutta, Krivokrasov sanoo nyt helmikuussa.
Hän pystyy muistamaan, että lääkärit esittivät hänelle kysymyksiä ja että hän vietti yön prahalaisessa sairaalassa saaden lääkkeitä. Päässä tuntui sumuiselta ja raskaalta.
Krivokrasov lensi ottelun 6–3 voittaneen Jukurien kanssa jo seuraavana päivänä Suomeen, koska ei halunnut jäädä Tshekkiin yksin ja asioiden mutkistuvan.
– Oli kuitenkin vaikeaa olla lentokoneessa, ja nukuin melkein koko lentomatkan ajan. Olin todella uupunut ja huonovointinen.
"Tämä on ohi"
Krivokrasov alkoi saada päävammaansa hoitoja Tampereella spesialistin pakeilla, mutta paranemisessa otti aikaa kauemmin kuin pelaaja olisi halunnut.
– En harjoitellut kahteen kuukauteen. Se oli pitkä aika.
Krivokrasov kärsi alati päänsärystä, eikä hän saanut nukuttua lähes lainkaan. Hänellä tuli myös herkkyyttä valolle ja äänelle.
– Vältin sinistä valoa ja valoa ylipäätään, ja olin enimmäkseen pimeässä.
Krivokrasov on käynyt ajatuksineen syvällä.
– Kun ymmärsin, mitä oli tapahtunut, mietin itsekseni, että se oli viimeinen pelaamani jääkiekko-ottelu. Että minulle riittää, tämä on ohi, en halua pelata enää. Tilanne oli tajuihin tultuani turhauttava.
Eikä Krivokrasov pomppinut riemusta alkuun Jukurien harjoituksiin palattuaankaan, vaikka hänen mukaansa on sinänsä mukavaa olla joukkueen parissa lyömässä itseään likoon.
– Se ei ollut kivaa, koska minulla oli yhä oireita.
Oireiden hiljalleen hälvettyä Krivokrasov koki helpotusta siitä, että sai elää tavallista arkea, eikä tunne kohdistunut niinkään jääkiekkoon.
Ei pahoitteluja
Nikita Krivokrasov ei ole saanut taklauksesta pahoitteluja Tshekistä.Mikko Lieri / All Over Press
Vaikka Krivokrasov vietti pahassa olossaan aikaansa paljon yksin, Jukurien joukkuelaiset tarjosivat hänelle tukea, josta pelaaja jakaa kiitoksiaan.
– Pelaajat olivat todella mukavia minua kohtaan. Valmentajat varmistivat, olinko ok. Kaikki tekivät parhaansa, huolehtivat minusta ja olivat auttavaisia. Se oli enemmän kuin tarpeeksi.
Krivokrasovia taklanneelta Safinilta tai Sparta Prahalta ei ole sen sijaan pahoitteluja taklauksesta kuulunut.
– En koskaan saanut mitään viestiä organisaatiolta tai pelaajalta, Krivokrasov sanoo ja vastaa myöntävästi jatkokysymykseen siitä, että yhteydenottoa voisi moisen tilanteen jälkeen odottaa.
Päätös tulevaisuudesta
Harjoituksiin palaamisen jälkeen kesti vielä pitkähkön pätkän ennen kuin Krivokrasov oli oireidensa poistuttua valmis pelaamaan jääkiekko-ottelun. Se tapahtui kaksi viikkoa sitten, jolloin CHL-pelistä oli kulunut kolme ja puoli kuukautta.
Krivokrasov teki paluunsa perjantaina 27. tammikuuta Mestiksessä Heinolan Peliittojen riveissä siirryttyään seuraan lainalle Jukureista. Krivokrasov pääsi Kokkolan Hermestä vastaan pelatussa ottelussa heti Peliittojen ykkösketjuun. Hän on nyt pelannut viisi Mestis-ottelua, ja tilille on tullut yksi syöttöpiste.
Peliittojen päävalmentajan Hannes Hyvösen silmin Krivokrasovin pelaaminen on näyttänyt "lähtökohtiin nähden ihan hyvältä".
– Hänellä oli tosi pitkä tauko peleistä ja paha aivotärähdys. Tuollaisen päävammasta tulleen tauon jälkeen ottaa oman aikansa ennen kuin pääsee täysin omalle tasolle. Koko ajan kuitenkin paranee ja hän rupeaa pääsemään enemmän vauhtiin, Hyvönen sanoo ja jatkaa:
– Hän on hyvä tyyppi ja kova tekemään hommia, hyvä valmennettava. Hän on ollut kiva lisä meidän pukukoppiimme.
Krivokrasov kokee ensimmäisten parin ottelunsa olleen vaikeita, mutta hänenkin mukaansa pelaaminen paranee matsi matsilta ja samalla itseluottamus kohenee.
Miehen kiekkoarki ei ole kuitenkaan muuttunut sormia napsauttamalla hattaranmakuiseksi.
– On kiva voida pelata jälleen, mutta on turhauttavaa, kun et pysty parhaimpaasi ja tiedät, ettet ole 100-prosenttisessa kunnossa verrattuna muihin jätkiin.
Vaikka Jukurien CHL-ottelu ei jäänyt Krivokrasovin uran viimeiseksi peliksi, on toinen asia, miten pitkään ura jatkuu. Hyökkääjä pohtii, päättyykö hänen jääkiekkoilijan taipaleensa tähän kauteen.
– Minun on tehtävä päätös tulevaisuudestani, haluanko pelata tämän kauden jälkeen vai en. Vahinko on jo tehty.
Mitä enemmän iskuja pää ottaa, sitä suuremmiksi riskit kasvavat. Toistuvista urheilussa tulleista aivotärähdyksistä voi seurata pitkäaikaisia aivotoiminnan häiriöitä, jääkiekossa tulee paljon kontakteja ja Suomessakin on esimerkkejä urheilijoista, joiden elämä on päävammojen myötä pysyvästi muuttunut.
– On toinen asia, miten paljon paremmin tällä hetkellä voin. Tulevaisuudessa voi aiheutua ongelmia, mitä on pelottavaa ajatella. Tällaiset ajatukset tulevat mieleeni.
Ei aina sata lasissa
Lisäksi Krivokrasovin pelityyliin on kuulunut fyysinen rymisteleminen. Hän ei ole tositoimiin palattuaan yrittänyt muuttaa peliään varovaiseksi, mutta yrittää olla kuitenkin valppaana.
– Olen joskus ehkä liian fyysinen. Minun täytyy olla fiksu tietyissä tilanteissa ja lukea peliä enemmän sen sijaan, että menen aina sata lasissa. On vältettävä vakavia kontakteja, joita ei tarvita.
Peliitoissa ykkösketjun miehenä hän on saanut merkittävästi enemmän vastuuta kuin Jukureissa pienemmän jääajan raastajana.
– Saan Peliitoissa ehkä pelata enemmän kiekolla. Suurempi peliaika antaa minulle enemmän mahdollisuuksia sujuvaan kiekolla pelaamiseen.
Krivokrasov uskoo, että hän pystyisi pelaamaan tällä kaudella vielä Jukureissakin, jossa hän pelasi syksyllä yhden CHL-ottelun lisäksi yhden SM-liigapelin. Hänen Peliitat-lainasopimuksensa kestää tällä erää ensi viikon keskiviikkoon saakka.
– Olisin iloinen, jos saisin mahdollisuuden pelata (Jukureissa). Se ei ole kuitenkaan minun päätökseni. Minun täytyy ansaita tilaisuuteni ja täytyy tehdä parhaani palatakseni sille tasolle, jolla olin. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Perheestä erossa
Nikita Krivokrasovin isä Sergei apuvalmensi viime kaudella Jukureita, mutta palasi sesongin jälkeen Venäjälle.Mikko Lieri / All Over Press
Kausi Suomessa on Krivokrasoville uran toinen. Viime kaudella hän pelasi Jukureissa 13 SM-liigaottelussa, minkä lisäksi pelejä kertyi tuolloin seuran junioreissa ja Mestiksessä Iisalmen Peli-Karhuissa.
Tällä kaudella Krivokrasov on jälleen erillään isästään, entisestä NHL-pelaajasta Sergeistä, joka toimi viime kaudella Jukurien apuvalmentajana mutta palasi täksi kaudeksi Venäjälle, jossa hän operoi KHL-seura Sibir Novosibirskin apuluotsina.
Westminsterissä Coloradon osavaltiossa Yhdysvalloissa syntyneelle Nikita Krivokrasoville tilanne on kuitenkin tuttu. Hän pelasi jo nuorena Pohjois-Amerikan kiekkosarjoissa kaukana Venäjällä peliuransa loppuvuosia viettäneestä ja sittemmin valmentaneesta isästään.
– Pidän yhteyttä häneen ja puhun hänen kanssaan aika lailla päivittäin. Hänellä menee hyvin ja hän tukee minua upeasti. Hän kyselee aina kuulumisistani ja on hyvä isä.
Viimeksi venäläis-yhdysvaltalainen Nikita Krivokrasov on viettänyt Venäjällä aikaa pienenä lapsena, eikä hän muistakaan niistä hetkistä paljoa.
– On toki vaikeaa, kun ei näe perhettään, mutta yritämme saada tämän toimimaan näin niin hyvin kuin mahdollista.
