Juhlinta täytti Solar Filmsin vuodet – "Poltimme rintakarvoja Peter Franzénin kanssa"

Solar Filmsin pitkäaikainen tiedottaja, vuonna 1997 tuotantoyhtiöön töihin tullut ja nykyään jo eläköitynyt Rampe Toivonen on kirjoittanut yrityksen 20-vuotishistoriikin.

Suorasukaisessa Elävän kuvan legenda -historiikissa ei säästellä ketään eikä mitään. Kirjassa kuvaillaan myös lukuisia kosteita illanviettoja, joita elokuvien ja tv-ohjelmien teon yhteyteen on kuulunut.

Esimerkiksi vuonna 2000 ilmestyneessä Lomalla-elokuvassa näytelleen Samuli Edelmannin viimeiseksi jääneestä ryyppyreissusta kerrotaan kirjassa. Edelmann joutui pysyttelemään kuivin suin elokuvan promootiokiertueella Tampereella, koska joutui puhumaan radiossa seuraavana aamuna.

Edelmann onnistui tässä, mutta halusi jäädä Tampereelle hotellihuoneeseen muiden lähtiessä Helsinkiin.

– Hyväksyin ajatuksen ja lähdin muun joukon jatkona Helsinkiin. Kalsarikännit vetänyt Samuli saatiin Tampereelta Helsinkiin parin päivän kuluttua kutsuvierasensi-iltaan. Sinne hänet hotellihuoneesta haki Heikki Vihinen.

– Sen jälkeen Samuli ei ole juonut tippaakaan alkoholia. Myöhemmissä keskusteluissamme hän muisteli ilon kadonneen juomisesta. Se oli yksi hyvä syy lopettaa. Aivan valtavan hauskoja hänen juttunsa ovat niiltä ajoilta, jolloin ilo oli juomisessa mukana, Elävän kuvan legenda -historiikissa kerrotaan.

Rintakarvojen polttelua

Alkoholi oli osallisena myös tapahtumaketjussa, joka tapahtui Lahdessa.

– Polttelimme Elina Knihtilän huvittamiseksi jatkoilla hotellihuoneessa rintakarvojamme Peter Franzénin ja Aleksi Mäkelän kanssa. Karvat syttyivät sekunnin murto-osassa roihuun ja mukava palaneen katku levisi huoneeseen. Kuin karvat olivat lopussa, niin lähdin rinta kirveltäen aamulenkille, Toivonen kertoo kirjassa.

Kirjassa kerrotaan myös taustoja siihen, miksi Vares-elokuviin alun perin valittu Juha Veijonen korvattiin Antti Reinillä kolmannesta elokuvasta lähtien.

Kirjan mukaan Veijonen pääsi elokuvan tiedotustilaisuuteen kommellusten jälkeen ja joi toimittajien edessä vain vettä, mutta pistäytyi vähän väliä vessassa reppunsa kanssa.

– Siellä oli arvatenkin iso kasa minipulloja jallua, joista hän haki helpotusta vapinaansa, kirjassa sanotaan. 

Veijonen innostui juttelemaan tilaisuuteen saapuneille toimittajille hieman liikaakin. Rampe Toivonen vihjaa tämän olleen syy näyttelijänvaihdokseen.

– Kuten muistetaan, hän joutui ennen kuvauksia luopumaan Vareksen roolista ja tilalle valittiin Antti Reini. Veijonen taipui hoitoon ja sairauslomalle, mutta oli pettynyt kun ei saanut vastalahjaksi rooliaan takaisin.

Pöytä numero 24

Solar Filmsin historiaan liittyy oleellisesti myös helsinkiläisen Colorado-ravintolan pöytä numero 24. Mika Karttunen kertoo kirjassa, miksi pöytä oli legendaarinen.

– Andy McCoy esitteli jostain syystä sukukalleuksiaan ko. pöydälle, siinä pöydässä Jere Karalahti tilasi tuhat hot-shottia…

Rampe Toivonen lisää pöytä 24:n muisteluihin yhden kohdan.

– Yksi jekku oli liikaa. Täpötäden tuhkakupin sisällön tyhjentäminen Peter Franzénin reppuun olisi pitänyt jättää tekemättä.

Rampe Toivosen mukaan Solar Filmsin elokuvakiertueet siistiytyivät ja rauhoittuivat hiljalleen.

– Kuuden ensi-illan vuositahdilla huvihalut eivät enää olleet niin mahtavat kuin yhden ja kahden elokuvan vuosina. Enää en voi kuvitella, että tiedottaja joutuu keskeyttämään haastattelun kymmeneksi minuutiksi, jotta ohjaaja pääsee oksentamaan.