Aurinkokuninkaaksi nimetyn Tammisen loisto himmeni keväällä 2010, kun mies sairastui vakavaan työuupumukseen.
Kun vuosikaudet painaa täysillä, uskoo parempaan tulevaisuuteen ja antaa itsestään viimeiset voimanrippeet, taittuu lopulta kovimmankin kamelin selkäranka.
Tämän sai todeta myös Juhani Tamminen, joka sairastui vakavaan työuupumukseen talvella 2009–2010. Avoimesti sairaudestaan julkisuudessa puhunut Tamminen kirjoitti rankoista kokemuksistaan myös kirjan, jossa valaisee rehellisesti pimeää ja mustaa ajanjaksoa elämässään.
Takaisin peliin – Näin selvisin työuupumuksesta -nimeä kantavasta kirjasta poimitut otteet kertovat karua kieltään miehestä, jonka voimat ehtyvät täysin ja jonka toivo tervehtymisestä ja paremmasta tulevaisuudesta olivat koetuksella.
– Nukkuminen onnistui lääkkeiden avulla, aamuisin heräsin toivottomana. Olo ei koskaan ollut levännyt. Päinvastoin olin heti herätessäni ahdistunut, ja hampaidenpesukin saattoi tuntua ylivoimaiselta ponnistukselta. Suihkun ja pukeutumisen jälkeen odotti alakerran sohva. Energia ei riittänyt enempään.
– Sellaista fyysistä tilaa on vaikea edes kuvailla. Miehessä ei ollut ruutia tippaakaan jäljellä, voimattomuuden tunne oli jo kehossakin hyvin konkreettinen..... Tuska ja epävarmuus olivat hirvittäviä. Oli niin hukassa kuin ihminen voi olla, Tamminen kirjoittaa rehellisesti kirjassaan.
Tuskaa ja epätoivoa
Kun mielensyöverit olivat kaikkein mustimmassa nurkassa, pohti ennen niin energinen valmentaja sitäkin, tuleeko tilasta koskaan nousemaan.
– Olin väsynyt, tuskastunut ja epätoivoinen. Viimeiseen sanaan palasin usein. Päässä takoi päällimmäisenä ajatuksena pelottava kysymys: kauanko tämä kestää? Pahimmillaan mietin, selviänkö tästä koskaan. Jäänkö tällaiseksi loppuelämäkseni? Olotila oli karmiva, eikä ulospääsyä näkynyt missään.
– Viimeistään niillä hetkillä järkyttävä totuus paljastui. En todellakaan ollut vain fyysisesti ylirasittunut tai pahan flunssan kourissa, vaan täydellisesti uupunut. Työuupumus oli johtanut jonkinasteiseen masennukseen, jonka keskellä kuljin kuin sumussa. Ei energiaa, ei uskoa, eikä valoa missään.