Mamma Mia! -musikaali ilottelee musiikin lisäksi vaatteilla. Miten miehet saavat tanssittua hulppeilla korkokengillä? Vierailimme Svenska Teaternin kulisseissa selvittämässä show’n salaisuudet.
Siinä niitä nyt on. Rivitolkulla hopeisina hohtavia disco-saappaita, röyhelöisiä haalareita ja painavia koristevöitä. Näissä vetimissä Mamma Mia! -musikaalin tähdet joraavat yleisön hurmokseen.
– Yllättävän hyvin näillä pystyy tanssimaan! Pohja on niin korkea, ettei se ole enää oikein korkokenkä, vaan jalka on melko hyvässä asennossa. Miehiltä se vaati hieman enemmän totuttelua, puvustamon päällikkö Kaisa Rautakoski esittelee. Olemme Svenska Teaternin uumenissa: keskellä Helsinkiä, mutta silti aivan omanlaisessaan maailmassa.
Mamma Mia! on suursuosion saavuttanut spektaakkeli 1970-luvun superyhtyeen hengessä. Tarina on tuttu myös samannimisestä elokuvasta: idyllisellä kreikkalaissaarella valmistaudutaan nuoren Sofien häihin, ja tyttö kutsuu yh-äitinsä Donnan tietämättä paikalle myös kolme potentiaalista isäehdokastaan.
15 vuotta ympäri maailmaa pyörinyt esitys etenee Abban rakastettujen hittibiisien tahtiin.
– Jokaisessa esityksessä on 150 pukuvaihtoa. Jokaisessa esityksessä työskentelee viisi pukijaa. Nopein vaihto kestää 14 sekuntia, ja se on Donnan hääpuvun vaihto, Rautakoski luettelee.
Lavasteiden takana onkin käynnissä toisenlainen hengästyttävä show, joka pidetään piilossa yleisöltä – ainakin melkein.
– Näyttämömiehet on puettu kreikkalaisen kylän asukkaiksi, ja he hoitavat vaihdot esiintymisasuissa. Meidän paikkamme on olla turvana esiintyjille. Tämä on yhteistyötä.
Villit vaatteet verosuunnittelun ansiota
Ruotsalaisyhtye Abba oli ilmiömäisen suosittu 1970-luvulla. Överit kimallehaalarit, huikeat röyhelölahkeet ja hulppeat korokepohjasaappaat olivat olennainen osa yhtyeen lavakarismaa. Syy vaikuttaviin esiintymisasuihin piili oikeastaan Ruotsin verotuskäytännöissä: arkikäyttöön kelvottomilla asuilla pyrittiin saamaan verovähennyksiä.
Glitteriä ei puutu musikaaliversiostakaan. Mamma Mia! musikaalin alkuperäinen puvustus on englantilaisen pukusuunnittelija Lucy Gaigerin käsialaa, ja se toteutetaan jokaisessa maassa samalla tavalla. Niinpä puvustus on myös ajankuvaa musikaalin syntyajoilta 1990-luvulta. Helsinkiin suurin osa vaatteista matkasi Tanskasta, ja ensimmäiset sovitukset aloitettiin jo maaliskuussa. Osaa vaatteista on jouduttu muokkaamaan tai tekemään uusiksi, ja täydennystä on hankittu myös musikaalin tuotantoyhtiön keskusvarastosta Lontoosta.
– On tehty paljon töitä ja ylitöitä. Tuotantoaika on ollut melko lyhyt, ja tanssivaatteissa on aina oma haasteensa. Minulla on töissä 15 ihmistä, joista kuusi tai seitsemän ompelee koko ajan ja loput ovat pukijoita ja pukuhuoltajia. Kaikki vaatteet silitetään ennen esiintymisiä, kaikki huolletaan. Mamma Mia!:ssa tanssitaan niin paljon, että vaatteita pitää pestä päivittäin, Rautakoski kertoo.
Lähempi tarkastelu paljastaa, että vaatteissa on lukuisia jippoja. Soljet on korvattu esiintymiskengissä tarrakiinnityksillä, napit neppareilla. Farkkuihin on ommeltu joustovaraa, joka mahdollistaa villit tanssiliikkeet muuten tiukoissa housuissa. Koska Mamma mia! sijoittuu aurinkoiselle Kreikan saarelle, joten osa esiintyjistä saa ylleen myös suihkurusketuksen.
– Nuorista esiintyjistä jokin vaate voi tuntua vanhanaikaiselta, mutta kun katsoo kokonaisuutta, se toimiikin todella hyvin.
Rautakoski nimeääkin suosikkikohtauksekseen musikaalin loppuhuipennuksen, josta ei puutu väriä eikä loistetta.
– Hienointa Mamma miassa! on se, että kaikki yleisössäkin ovat iloisia ja onnellisia. Joka esityksessä muutaman viimeisen kappaleen ajan yleisö seisoo ja taputtaa mukana. Siitä esiintyjätkin saavat energiansa.
Mamma mia! pyörii näillä näkymin vuoden 2015 loppuun. Esitys on ollut myyntimenestys, ja tämän kuun lopussa myyntiin tulevatkin jo ensi syksyn liput.
Kuvat Brinkhoff/Mögenburg, Svenska Teatern ja MTV