Jarkko Kinnunen purskahti itkuun – suomalaississi avautui taakastaan uransa kovimman kisan jälkeen: "Päässä tuntui siltä, että räjähtää"

LUE MYÖS: Jarkko Kinnunen käveli 20:nneksi, maailmanmestaruus meni Japanin Suzukille – vaativat olot johtivat useisiin keskeytyksiin

Jalkavaivoista kesän aikana kärsinyt Kinnunen totesi, että oli hänen onnensa, että MM-kisat käytiin tänä vuonna näin myöhään.

– Elokuun alussa jos olisi kysytty, tilanne oli vielä aika epävarma. Oli erittäin haastava kesä, Kinnunen sanoi MTV Urheilulle kyyneleet silmissä.

Kun Kinnunen käveli sen jälkeen MM-kisoissa näin mainiosti, tullen kisan lopun suorastaan tuulispäänä, tunnereaktio oli ymmärrettävä.

– Siellä oli niitä hyviä valonpilkahduksia, eikä loppu olisi voinut paremmin mennä. Ehkä se kaikki purkautui siinä lopussa.

Dohan kosteankuuma pätsi vaati veronsa. Kisa jäi kesken muun muassa hallitsevalta olympiavoittajalta, Slovakian Matej Tothilta, ja hallitseva maailmanmestari, Ranskan Yohann Diniziltä. Myös toinen suomalaiskävelijä Aku Partanen joutui jättämään leikin sikseen.

– Nostan hattua kaikille kanssasisarille ja -veljille, jotka maaliin asti kävelivät. Aika haastavaa oli, Kinnunen sanoi.

"Jotenkin absurdia"

"Aika haastavaa" on varsin lievästi sanottu. Kuumuus pureutui Kinnusenkin luihin ja ytimiin.

– Ainakin päässä tuntui siltä, että räjähtää, Kinnunen heitti ja tunnusti, että kyseessä oli kovin kisa, jonka hän on urallaan käynyt.

– Kyllä tämä oli sitä ehdottomasti. Huomasi heti alussa, että hirveästi pitää malttaa. Ajattelin, että voiko olla, että näin hiljaa pitää mennä. Niin vain piti. Jos yritti kiihdyttää, se löi jaloille. 

Kinnusen lonkankoukistaja ja lähentäjä kramppasivat kilpailun alkupuolella. Suomalainen kuvaili alkua "aika hirveäksi", ja päässä pyörivät ajatukset, että mitenhän kisassa lopulta käy.

– Minulle annettiin kuitenkin hyviä tekniikkavinkkejä, ja sitten alkoi taas jalka tulla mukaan.

Tosin lopussa oikea takahirsi oli Kinnusen mukaan koko ajan "hirttää kiinni".

– Yritin pitää koko ajan fokuksen yhdessä kierroksessa enkä yhtään miettinyt pidemmälle. Kun oli alle kilsa maaliin, sitten uskalsi ajatella, että pääsen maaliin, mutta se ei ollut sillä lailla varma. Koko ajan oli jalassa sellaisia tuntemuksia, että muutaman kerran joutui myös pysähtymään.

– Tässä kuitenkin ollaan maalissa. On se jotenkin absurdia, että on iloinen siitä, että pääsee maaliin, mutta tällaista tämä on tällä kertaa.

– Terveisiä kotia, Kinnunen huikkasi vielä tunteet pinnassa.