Kolmen S:n hallitusneuvottelut ovat osoittautuneet ennennäkemättömäksi poliittisen sanankäytön juhlaksi.
Samaan aikaan, kun neuvottelujen sisällöstä on tihkunut perin niukasti tietoa, kolmen puolueen puheenjohtajat ovat intoutuneet viljelemään toinen toistaan erikoisempia sanoja kuvaamaan neuvottelujen kulkua.
Enää eivät kuki pelkät soinismit, vaan niiden päälle ovat tulleet sipilismit ja stubbismit.
Keskustan puheenjohtaja, tuleva pääministeri Juha Sipilä aloitti oman jargoninsa viljelyn jo oppositiojohtajana. Hän toi politiikan kielenkäyttöön sanan kakkara.
Muistattehan tuon vanerihärpäkkeen, jonka kehillä olivat sanat talouskasvu, huolenpito, julkinen talous ja vastuunotto. Kakkaran idea oli, että kun suurensi esimerkiksi julkisen talouden kulmaa, jokin toinen osa vastaavasti pieneni.
Sipilä käytti kakkaraa havainnollistamaan Suomen kestävyysvajetta, siis sitä, että julkiset menot ovat asettuneet tasolle, joka pysyvästi näyttää ylittävän veroilla ja maksuilla kerättävä tulot.
Perjantai toi poliittiseen keskusteluun tukun uusia sanoja.
– Se vatulointikori on nyt pienentynyt merkittävästi, muistaakseni siellä on enää neljä lappua, Sipilä lausui sen jälkeen kun hallitusneuvottelun johtoryhmä oli ottanut käsittelyyn sote-uudistuksen kiistakohdat, jotka olivat pysähtyneet asiaa ratkomaan perustettuun työryhmään.
Vatulointia viljelty ennenkin
Vatulointi ei toki ole Sipilän keksimä sana. Sitä on viljellyt aiemmin MTV Sportin mäkihyppyasiantuntija Toni Nieminen kuvatessaan mäkihyppääjän suoritusta. Sana viittaa viivyttelyyn ja saamattomuuteen jonkin asian hoitamisessa.