Formula yksi -kausi vuosimallia 2003 on nyt käsitelty. Kun elettiin tämän vuoden maaliskuuta, ennakkoarviot povasivat Michael Schumacherille kuudetta mestaruutta. Arvio meni täysin oikein. Ainoa mikä ei osunut, oli mestaruuden saavuttamisen tyyli. Sen piti tulla helposti, kuten viime vuonna, mutta toisin kävi. Nyt mestari sai taistella viimeiseen kisaan asti, eikä sielläkään titteli tullut helpolla.
Schumi on kiistatta kovin nimi koko formula ykkösten historiassa. Kuusi mestaruutta on kova saavutus ja täytyy muistaa, että hän on myös hävinnyt mestaruuksia viimeisessä kisassa. Kaksi kertaa hän on saanut taistella suomalaista kuljettajaa vastaan. Aina silloin vastus on ollut huippuluokkaa.
Kimi Räikkösen mahtava kausi tuotti henkilökohtaisen kakkostilan, jota ei pidä vähätellä. Kimi taisteli jo nyt mestaruudesta ja nyt päättyi vasta kolmas vuosi ykkösissä. Ajatelkaa. Räikkönen kurvaili viisi vuotta sitten karting-autolla kotimaisilla radoilla, ja nyt hän niittää mainetta autourheilun arvostetuimman ja seuratuimman sarjan kärjessä. Kaikki tunnustavat hänen taitonsa. Kimi on yksi lahjakkaimmista kuljettajista lajin historiassa. On vain ajan kysymys, koska hän ajaa mestariksi.
Kun Räikkönen aloitti Sauberilla vuoden 2001 alussa, juttelin hänen taustahenkilönsä Steve Robertsonin kanssa. Sanoin hänelle, että minulla on sellainen tunne, että tämä nuori suomalainen nousee lajin huipulle viimeistään vuonna 2003 ja mestaruus tulee vuonna 2004. Steve katsoi minua kuin halpaa makkaraa. Tämän kauden alussa hän muistutti minua tästä maaliskuussa 2001 Malesiassa käydystä keskustelusta. Toivottavasti ennustus pitää edelleen kutinsa, ja ensi vuosi tuo sen, joka nousee kaikkien muiden saavutusten edelle.
Michael Schumacher voitti jo neljännen mestaruutensa peräjälkeen. On aivan toinen kysymys, onko se hyväksi lajille. Mutta minkä ihmeen sille voi. Schumi on tittelinsä ansainnut ja voi ottaa niitä vielä pari lisääkin, jos kaikki osuu kohdalleen. Hänen motivaationsa on niin korkealla, että monet muut voisivat ottaa siitä esimerkkiä. Positiivisen hengen luojana Schumi on lajinsa ykkönen. Ferrarin leiri on kasvanut näiden muutaman vuoden aikana niin yhtenäiseksi, etteivät sitä kaada edes suuret vaikeudet. Kaikki tekevät töitä menestyksen eteen. Ja jos ei menestytä, niin töitä tehdään entistä kovempaa. Mestaruuksien resepti on siis varsin yksinkertainen. Tietysti kaiken kunnian takana on oltava oikeat henkilöt. Sellaiset Ferrari on pystynyt haalimaan riveihinsä. Michael Schumacher on vain jäävuoren huippu, mutta terävä sellainen. Tätä jäävuoren huippua ei lohkaista helpolla. Joskus hänen ylitsevuotava kiitollisuutensa menee överiksi, mutta väliäkö sillä.
Suzukan kilpailun lähtöasetelmat olivat yksinkertaiset. Kimin piti voittaa, ja Schumin olisi pitänyt jäädä pisteittä. Kuinka lähellä tämä lopputulos lopulta olikaan. Vain yhden sijan päässä molemmilta kuskeilta. Kimi jäi toiseksi ja Schumacher sai juuri yhden pisteen kahdeksannesta tilasta. Mutta monet muutkin teoriat olivat toteutua. Rubens Barrichellon voittoa ei kukaan voinut tällä kertaa estää sen jälkeen, kun Montoya putosi pelistä pois. Schumin rattaisiin lyötiin kapulaa oikein urakalla. Takuma Sato poisti etusiiven ja pikkuveli Ralf väisti vain hiuksen hienosti isoveljensä Ferrarin. Mutta edes Schumin keskeytys ei olisi tällä kertaa riittänyt. Pisteet ovat taulukossa, ja ne jäävät historian kirjoihin.
Nämä Kimin ensimmäiset kolme vuotta ovat olleet todella kiinnostavia. Ensimmäinen kausi Sauberilla toi hänet kertaheitolla lajin otsikoihin. Häkkinen oli vielä silloin mukana, mutta vain jättääkseen tilaa nuoremmille. Kimi paikkasi hänet hienosti. Jotain yhteistä näissä kahdessa suomalaiskuljettajassa on. Halu voittaa. Väittäisin kuitenkin, että Kimin voitontahto on kovempi kuin Häkkisen aikoinaan. Kimi on juhlinut palkintokorokkeella jo niin monta kertaa, etteivät kakkos- ja kolmostilat nouse hänen arvoasteikossaan kovinkaan korkealle. Keskimmäisen korokkeen maku hivelee, kun sitä on saanut kertaalleen maistella. Asenne on oikea. Vain tällä asenteella menestytään. Mutta mestaruuteen tarvitaan enemmän voittoja kuin yksi per vuosi.
Tiivistettynä voidaan sanoa, että tämä vuosi oli ehdottomasti kiinnostavin kolmeen viimeiseen vuoteen. Vuonna 2001 Mika Häkkinen pyristeli mukana, mutta putosi jo hyvissä ajoin ulos taistelusta. Kauden päätteeksi Häkkinen päätti uransa. Viime vuonna Räikkösellä ei ollut mahdollisuuksia ajaa mestaruudesta. McLaren oli pohjalla ja tekniikka petti tämän tästä. Schumi ylivoima oli tylsistyttävän murskaavaa. Mutta tänä vuonna homma palasi parrasvaloihin. Upeita kisoja, ohituksia ja dramatiikkaa. Aineksia, joiden avulla formula yksi oli otsikoissa oikealla tavalla. Näiden kaikkien lopputuloksena saatiin tasainen mestaruustaistelu, joka päättyi vain kahden pisteen erolla kestomestarin hyväksi. Eikä kannata jossitella. Kimi hävisi tänä vuonna kahdella pisteellä mestaruuden. Siis vain kahdella pisteellä. Eikö muka saa jossitella? Se p**keleen Nürburgring.
Teksti: Tomi Tuominen 12.10.2003
(MTV3)