Monet muistavat 1990-alkupuolelta Janitan, jonka laulajanura alkoi 13-vuotiaana kappaleella Jos jäät. Seuraavat vuodet toivat nuorelle neidolle Emma-patsaita ja tukun hittejä, kuten Maistan maailmaa, Jos ikävä tuntuu tältä ja Samuli Edelmannin kanssa duettona esitetyn Oma planeetta.
17-vuotiaana Janita jätti Helsingin taakseen ja muutti New Yorkiin oppimaan enemmän musiikista ja elämästä. Kymmenen Amerikan vuoden aikana Janitasta on kasvanut entistä sielukkaampi tulkitsija, jota on verrattu sellaisiin kansainvälisiin huippuihin kuin Sade, Bebel Gilberto, India Arie, Jill Scott ja Norah Jones. Ura on jatkunut Yhdysvalloissa kolmen albumin verran.
Tuorein albumi Seasons of Life julkaistaan myös Suomessa 28. helmikuuta. Levy julkaistiin Yhdysvalloissa viime kesänä ja se nousi viralliselle Media Guide / Jazz Week -listalle, jolla se on pysytellyt jo lähes 40 viikkoa.
Albumi on kerännyt kansainväliseltä medialta huikeat arvostelut – levy on nimetty jopa yhdeksi päättyneen vuoden parhaista julkaisuista. Janita kiersi levyn ilmestyttyä paljon USA:ssa ja esiintyi muun muassa jazzfestivaaleilla Los Angelesissa, Atlantassa ja Seattlessa.
Levy julkaistiin viime vuonna myös Japanissa, jonne Janita matkaa jälleen maaliskuussa. Levy on julkaistu myös Saksassa ja kevään kuluessa se ilmestyy Suomen lisäksi muutamissa Aasian maissa.
Viihdeuutiset jututti Janitaa, joka kertoi vuosistaan New Yorkissa.
Mitä kuuluu?
Ihan hyvää, on mukavaa olla Suomessa. Promoamme täällä levyä ja muutaman viikon kuluttua jatkamme matkaa Japaniin.
Tällä hetkellä olen ylpeä ja iloinen Seasons of Life -levystä, se on laatupakkaus. Suomi on aikamoinen hevimaa ja musiikkini kovin erilaista. En odota suuria myyntilukuja. Pääasia on, että jotkut ottavat sen avosylin vastaan. Ja saattaahan levy aina yllättää.
Esiinnyt Suomessa pitkän tauon jälkeen. Helmikuun 28. päivä järjestetään levynjulkaisukeikka Helsingissä Kuudennella Linjalla ja lisäksi sinut nähdään keikalla Porvoossa. Miksi päätit tulla pohjolaan juuri nyt?
Päätimme poiketa tänne matkalla Japaniin, jossa esiinnymme Cotton Clubilla Tokiossa. Eihän Suomi ihan matkan varrella ole, mutta halusin tuoda jenkkibändin tänne esiintymään ja näyttää heille samalla Suomea. He saapuvat ensi viikolla.
Mikä sai sinut aikanaan lähtemään Yhdysvaltoihin?
Musiikillinen partnerini ja nykyinen aviomieheni Tomi Ervi oli lähdössä ja tarrauduin mukaan. Ei halu pois Suomesta vielä silloin ollut kova, vaikka pienestä asti minulla olikin ollut fiilis, että haluan joskus asua ulkomailla.
New York on tehnyt vaikutuksen. Siellä tapaa monenlaisia ihmisiä, kulttuurit yhdistyvät ja omasta olemassaolosta joutuu taistelemaan. On oltava koko ajan parempi, koska muutkin ovat todella hyviä. Tämä sopii minulle.
New Yorkissa joutuu elämään tietyn turvattomuuden kanssa, yksilö on siellä aika yksin. Välillä tulee kunnolla lokaa niskaan, mutta kun vaikeuksista selviää, tuottaa se paljon hyvää. Jos joskus tuntuu pahalta, on seuraavana päivänä yleensä jo hyvä fiilis.
Olen tottunut New Yorkiin ja sen tarjoamaan elämänrytmiin. Siellä on paljon ystäviä, ravintoloita, baareja ja tiettyjä etuoikeuksia, joita ilman en osaisi enää elää.
Oliko musiikki vahvasti läsnä lapsuudessasi?
Musiikki on meillä kaikilla perheessä veressä, mutta minä olen ainoa, joka lähti tälle tielle. Olin pienestä asti kiinnostunut musiikista ja elin pitkään mustasta musiikista. Tämä on minulle jokin sisäänrakennettu juttu, jota en tarkemmin osaa selittää.
Mistä tekstisi syntyvät?
Ihmissuhteet tai jotkut sosiaaliset tilanteet voivat laukaista tarpeen kirjoittaa. Pyrin tekemään mahdollisimman paljon sydämellä. En tartu aiheisiin, joista en saa inspiraatiota ja kirjoitan ainoastaan silloin, kun siihen on tarvetta. Muuten syntyy helposti lässynläätä. Tarvitsen vahvan syyn saada sanat paperille ja itsestä ulos.
Kuuntelen myös paljon musiikkia. Viime aikoina kovalla rotaatiolla on soinut esimerkiksi The Weepies. Kuuntelen mitä tahansa nörttimusaa ja genreä, joka vaan tekee vaikutuksen ja tulee suoraan sydämestä.
En voi neuvoa ketään siinä, kuinka musiikkibisneksessä pärjätään. Uskon, että jokaisen on löydettävä oma juttunsa ja kehityttävä siinä. On tärkeää löytää se, missä on uniikisti hyvä. Joskus on vaikea uskoa omiin kykyihin, mutta onneksi minulla on partneri, joka on silloin vahva.
Olet julkaissut suomeksi kolme albumia, joista viimeisin Tunteita ilmestyi vuonna 2001. Onko nyt aika tehdä musiikkia vain englanniksi?
Tällä hetkellä näyttää siltä. Minulle on luontaisempaa tekstittää englanniksi, se on oikea kieli kirjoittaa. Olen käynyt englanninkielisen koulun, joten kieli on ollut nuoresta asti tuttu.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Ei sitä koskaan voi tietää, miltä tulevaisuus näyttää. 17-vuotiaana en ikinä uskonut, että asun kymmenen vuoden päästä New Yorkissa.
Toivon ainakin, että kymmenen vuoden päästä teen enemmän rahaa musiikillani, koska tämä etenee vielä pitkälti artisti maksaa -periaatteella. Tai ehkä asun landella kuusihenkisen perheeni kanssa, enkä ole kiinnostunut musiikista pätkääkään. Koskaan kun ei voi tietää.
Kuuntele ääninäytteitä ja katso I Miss You -kappaleen video Janitan virallisilla sivuilla
Teksti: Sanna Kekki / MTV3
Kuvat: Reto