Ivan Puopolon kolumni: Todellinen rasismi on tekoja, ei sanoja

Teetin muutama vuosi sitten asuntooni remontin. Remonttimies oli Timo, jonka isännöitsijä oli kiireideni vuoksi päästänyt sisään. En siis tässä vaiheessa ollut vielä koskaan tavannut Timoa. Kun saavuin paikalle, Timo avasi keskustelun:

– Kannattaa sitten pitää se ovi takalukossa, ettei rappukäytävää siivoavat Ghanan-pojat tule siivoamaan täältä myös televisiota.

Hän ei tunne minua lainkaan ja suoltaa tuollaista tekstiä! Umpirasisti, ajattelin sekunnissa.

Hetkeä myöhemmin paikalle saapui Timon apumies. En tiedä tarkalleen, mistä apulainen oli kotoisin, mutta veikkaisin jotain Pohjois-Afrikan maata. Rasisti-Timo olikin palkannut itselleen työntekijäksi maahanmuuttajan! Eihän tämä näin voi mennä.

1990-luvulla asuin Anttolassa. Anttola on pieni 2 000 hengen kylä. Siellä ihmiset kalastivat, joivat viinaa ja olivat ennakkoluuloisia. Merkittävä osa ei tuolloin ollut tavannut koko elämänsä aikana ainuttakaan ulkomaalaista.

Yhtäkkiä kesken mukavan maalaiselämän tuli tieto, että Anttolaan oltiin sijoittamassa Somaliasta Suomeen pakolaisena tullutta 7-henkistä perhettä. Välittömästi lähti liikkumaan huhuja: kylälle saapuu makkarapaketteja varastelevia erivärisiä ja AIDS.

Niinpä samana päivänä, kun somalialaisperhe asettui heille osoitettuun rivitalonpäätyyn, eräs nuori mies, kutsuttakoon häntä tässä vaikka Sepoksi, otti haulikon, käveli rivitalon takapihalle ja ampui asuntoon. Laukaus ammuttiin sen verran kaukaa, että vain asunnon ikkunalasit hajosivat, eikä käsittääkseni kukaan loukkaantunut. Myöhemmin Seppo sai teostaan myös tuomion.

Verrataanpa nyt Seppoa ja Timoa. Timo vitsailee monen mielestä moukkamaisella tavalla, mutta palkkaa maahanmuuttajan. Seppo ampuu ihmisiä haulikolla. Olisi täydellistä idiotismia kutsua molempia rasistiksi. Timon ainoa "virhe" oli, ettei hän hallinnut poliittista korrektiutta ja laukoi siksi sumeilematta vitsejä ghanalaisista.

Juuri tässä piilee poliittisen korrektiuden vaara. Tulemme syyttäneeksi ihmisiä milloin miksikin pelkästään siksi, että he eivät noudata joidenkin toisten mielivaltaisesti laatimia puheen sääntöjä.

Lue myös: Ivan Puopolon kolumni: Maria Nordinin elinkeino yritettiin tuhota somepäivityksen takia – paniikin sijaan kohut tarjoavat mahdollisuuden myös sananvapauden puolustamiseen

Netissä kiersi jokin aika sitten pätkä muistaakseni ruotsalaisesta TV-ohjelmasta, jossa vastaantulijoilta kysyttiin heidän asenteistaan maahanmuuttajia kohtaan.

Jokainen ruotsalainen vastasi suhtautuvansa maahanmuuttoon erittäin positiivisesti. Kaikki puhuivat ulkomaalaisista äärimmäisen kunnioittavasti eivätkä varmasti olisi laukoneet Timon tavoin sopimattomia vitsejä edes aseella uhattuna.

Lopulta juontaja kysyi haastateltavina olleilta ruotsalaisilta, voisiko eräs turvapaikanhakija viettää yön heidän luonaan. Yksikään ei suostunut.