Rakettimaisen nousun maajoukkueeseen ja lopulta Leijonien MM-kisamiehistöön tehnyt Oliver Kapanen oli juniori-ikäisenä jo lopettamassa kiekkoilemista. Isä Kimmo Kapanen kertoo nuorukaisen tehneen lopulta itse lähes kaiken työn uransa eteen.
Nykyisin Ruotsin SHL:ssä pelaavan Timrå IK:n urheilujohtaja työskentelevä Kimmo Kapanen sai marraskuun maaottelutauon jälkeen KalPan päävalmentajalta Petri Karjalaiselta puhelun.
20-vuotiaan keskushyökkääjän pelissä oli jokin loksahtanut yhtäkkiä kohdalleen. Oliver Kapanen oli käynyt alkukauden katkaisseen pienen hengähdystaukonsa aikana Ruotsissa, ja meno harjoituksissa oli hetkessä aivan eri tasolla.
– ”Pete” sanoi, että nyt näyttää siltä, että kohta rupeaa tapahtumaan. Periaatteessa tammikuuhun asti sitä sai isommin odottaa, että alkoi kunnolla tapahtua, Kimmo Kapanen sanoo.
Vuoden 2024 ensimmäisessä ottelussa Oliver takoi JYPiä vastaan tehot 2+2. Helmikuun alussa hänelle kirjattiin HIFK-ottelussa neljä syöttöpistettä. Sitä seurasi täysin puskista tullut ensimmäinen kutsu miesten A-maajoukkueeseen, mutta vielä suurempi tasonnosto oli vasta edessä.
Kapanen avasi KalPan osalta välieräpaikkaan johtaneet pudotuspelit iskemällä neljässä ensimmäisessä ottelussa Sportia ja Ilvestä vastaan seitsemän (4+3) pistettä. Hän muodosti Juuso Mäenpään ja Matyas Kantnerin kanssa kuopiolaisten syömähampaan, joka näytti hetkisen ajan raatelevan myös Tapparan elävältä välierissä.
Sitä ihmetekoa ei sentään nähty, mutta Kapasen upea kausi palkittiin lopulta kutsulla Leijonien MM-miehistöön. Välissä hän iski maalin Tshekin NHL-miehiä vilisevää joukkuetta vastaan valmistavassa EHT-turnauksessa.
– Totta kai peli on paljon itseluottamuspeliä ja kun onnistumisia tulee myös tulospuolella, niin varsinkin nuorilla pelaajilla se on vielä iso osa itsearviointia. Kun numeroita alkoi tulla, se näkyi sitten myös kokonaisvaltaisessa pelissä. Keväällä ei ollut enää väliä, jos oli 0+0, mutta peli kulki ja seura voitti, Kimmo Kapanen sanoo poikansa otteista.
– Linja on ollut oikea ja nuorella miehellä oikea asenne työnteossa. Lopussa sitten palkinto seisoo. Eivät ole ilmaiseksi tulleet nämä jutut – sen voin sanoa. Ison työmäärän on poika tehnyt, ja äärimmäisen hienoa, että näin tapahtuu.
Lopettamisajatuksia C-junioreissa
Kun 17-vuotias pelaaja mätkii yli pisteen peliä kohti alle 20-vuotiaiden SM-sarjassa, häntä ei heti ajattelisi myöhäiskypsyneeksi tai urapolkua maltilla rakennetuksi. Oliver Kapanen ei kuitenkaan maineikkaasta sukutaustastaan huolimatta ole saanut mitään ilmaiseksi.
Itse asiassa hänellä oli C-juniori-ikäisenä vaikeuksia mahtua KalPan ykkösjoukkueeseen. Tilanne alkoi jo syödä juuri yläasteikään tulleen pojan motivaatiota.
– Hän oli vähän jo jättämässä pelejä sivuun. Pari viikkoa oli treeneistä pois, ja katsoi, että kiinnostaako se kiekko vai ei, isä muistelee.
Sitten vuodenvaihteessa joukkueessa tuli loukkaantuminen, joka antoi Oliver Kapaselle tilaisuuden näyttää.
– Periaatteessa sen jälkeen hän ei ole taakseen katsonut. Siitä tietyllä tapaa lähti sellainen selkeä urakehitys eteenpäin. Ensimmäisellä B-junnukaudella hän oli melkein saman tien A:ssa johtavia pelaajia.
– Hän ei päässyt Pohjola-leirille, eikä ollut mikään junioritähti, vaan pitkän linjan työn tekijä, joka on jaksanut uskoa itseensä ja omaan tekemiseensä. Se näkyy pelissäkin.
Kimmo Kapanen ei näe osallistuneensa millään tavoin Oliverin urasuunnitteluun. Perhe on pystynyt tarjoamaan turvallisen kasvuympäristön ja kiekkojunnulleen mahdollisuuden keskittyä pelaamiseen. Lähes kaiken työn poika on silti tehnyt itse.
– On menty sen mukaan, mikä on ollut järkevää ja parasta – rauhassa ja maltilla junnusta asti. Hän on aina ollut se työn tekijä.
– Junnuissa riittää monesti, että olet paras luistelija kentällä, niin saat hyviä asioita aikaiseksi ja pisteitä tehtyä, mutta B- ja A-junnuissa et olekaan niin dominoiva enää. Siinä isot ongelmat tulevatkin monesti, jos et ole kohdannut vastoinkäymisiä.
Ensi kaudeksi yhteen?
Vaikka uusi askel eteenpäin uralla sai alkunsa pienestä arjen katkaisusta syksyisellä käynnillä isänsä luona Ruotsissa, ei Kimmo Kapanen halua sortua etävalmentamiseen lahden toiselta puolelta.
186-senttinen Oliver Kapanen on kehittynyt miesten tasolla myös kamppailupelaamisesta, minkä isä näkee yleensä heti videopuheluiden alkaessa.
– Hän tykkää mennä maalin eteen, ja naama on ollut tänä vuonna sen näköinen, että tietää olleen maalin edessä, Kapanen naurahtaa.
– Hän tekee omaa juttuaan ja minä omaani, mutta totta kai koetan kannustaa niin paljon kuin pystyn, ja sitä varten valmentajat ovat, että he antavat ne isot linjat. Koetan olla sotkematta niitä.
– Totta kai me puhumme kiekosta paljon, mutta ei välttämättä hänen pelistään, vaan yleisesti. Minun viestini ennen peliä ovat tyyliin ”luistele ja lauo”. Esimerkiksi ensimmäisen EHT-pelin jälkeen laitoin vain aloituksista, että keksi keino voittaa niitä. Seuraavassa pelissä aloitusvoittoprosentti olikin aika hyvä.
Ruotsalaismediassa on uutisoitu jo maaliskuusta lähtien, että Oliver Kapanen nähdään tulevalla kaudella isänsä työnantajan Timrå IK:n riveissä. SHL-seuraa valmentaa jatkossa Jukureissa projektinsa lopettanut Olli Jokinen.
Timrå ei ole vielä vahvistanut nuoremman Kapasen siirtoa. Ovatko nämä niitä asioita, joihin urheilujohtajat vastaavat aina sanat ”seura tiedottaa, kun on tiedotettavaa”?
– Niinhän se yleensä menee. Ei siinä sen enempiä, Kimmo Kapanen vastaa lyhyesti.
