Isä Mitron tapauksessa kyse virka-asusta

Ortodoksipappi Mitro Revon eurovaaliehdokkuuskiistassa lienee osittain kyse myös virka-asun käytöstä, epäilee Joensuun yliopiston läntisen käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen. Puolueita edustavat papit eivät poliittisessa työssään käytä virka-asua tai -merkkejä. Luterilainen kirkko ei varsinaisesti ole kieltänyt virka-asun käyttöä, vaan pappien luotetaan käyttävän asiassa omaa harkintaa.

Viralliset kirkon edustajat ja lobbarit muodostavat poikkeuksen; he ajavat etupäässä kirkon, eivätkä poliittisten puolueiden asiaa.

Luterilainen kirkko ei näe ristiriitaa

Luterilaisen kirkon kanta pappien osallistumisesta politiikkaan on selvä. Kirkko ei näe ristiriitaa pappien hengellisen työn ja politiikan välillä.

Lutherin periaatteiden mukaisesti jumalanpalvelus ei ole ainoa tapa palvella Jumalaa, vaan jokainen pystyy palvelemaan Jumalaa oman työnsä kautta. Näiden periaatteiden mukaisesti lähimmäisen palveleminen on mitä arvostettavinta, ja lähimmäisen palvelemisen katsotaan toteutuvan hyvin yhteisten asioiden hoidossa.

Taustalla erilaiset traditiot

Ortodoksisen kirkon kanta Mitro Revon eurovaaliehdokkuuteen on pääasiassa opillinen tulkintakysymys. Kanonisen oikeuden mukaan papit on vihitty alttaripalvelukseen, sanoo Joensuun yliopiston ortodoksisen käytännöllisen teologian professori Petri Piiroinen.

Vanhasta testamentista pohjautuvan ihanteen mukaisesti annetaan "Jumalalle se mikä Jumalalle kuuluu, ja keisarille se mikä keisarille kuuluu". Kanoninen oikeus katsoo, etteivät politiikka ja poliittinen valta ole perinteisesti kuuluneet papeille.

Luterilaisella kirkolla ei ole kanonista oikeutta, joka tekisi selkeän eron maallisten ja hengellisten asioiden hoitoon.

Kun Suomessa siirryttiin säätyvaltiopäivistä yksikamariseen eduskuntaan 1907, listautui moni luterilainen pappi puolueiden listoille. Tuolloin käydyn keskustelun jälkeen todettiin, että papeille kuului yksityisen kansalaisen oikeus osallistua poliittiseen toimintaan.