Mainos

IS: Isän ja äitipuolen murhaaman Vilja Eerikan äiti erikoishaastattelussa: "En saanut nähdä Eerikasta muuta kuin jalkapohjat – Hän oli niin pahasti murjottu"

Vilja Eerikan äiti tapasi tyttärensä viimeisen kerran vain päiviä ennen äitienpäivää. Äiti kertoo nyt Ilta-Sanomien haastattelussa toukokuisesta päivästä vuonna 2012, kun poliisit tulivat ovelle ja äiti sai tietää tyttärensä tulleen isän ja äitipuolen murhaamaksi. 

Varoitus! Tämä video voi järkyttää. Vilja Eerikan kuolema muuttui murhatutkinnaksi, kun isä ja äitipuoli näyttivät, miten tappoivat tytön.

16:00

Äitienpäivänä 13. toukokuuta vuonna 2012 Vilja Eerikan isä ja äitipuoli murhasivat hänet julmalla tavalla. Kahdeksanvuotias Vilja Eerika sidottiin pressulla, teipeillä, narulla ja lakanalla, jonka vuoksi hän tukehtui hitaasti.

– En pysty käsittelemään vieläkään Eerikan kuolemaa. Tuska on hirvittävä. Lapsen kidutus ja tukehduttaminen on niin sadistinen teko, etten pysty sitä tajuamaan, miten kukaan voi tehdä lapselle niin. Eerika on mielessäni joka ikinen päivä. Joka päivä lähetän hänelle terveisiä, äiti sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa.  

Äidille aina Eerika

Äidille Vilja Eerika on aina ollut Eerika. Iloinen ja positiivinen tyttö, joka piti eläimistä.

Eerika asui äitinsä luona kuusi ensimmäistä elinvuottaan, jonka jälkeen huoltajuus siirtyi isälle. Syynä oli äidin silloinen elämäntilanne. Äiti uskoi tuolloin, että se olisi tyttären parhaaksi.

Eerikasta tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia ja hän asui välissä perhetukikeskuksessa, josta hänet kuitenkin palautettiin isälleen. Myös äiti teki lastensuojeluilmoituksia tyttärestään.

– Siinä pienessä yksiössä, missä hän joutui asumaan isänsä ja äitipuolensa kanssa, Eerikasta tuli potkupallo. Sinne tyttäreni palautettiin ja näin kävi.

"Onko Eerika varmasti siinä"

Kun poliisit tulivat ovelle kertoakseen Eerikan kuolleen, äidin elämä romahti.

– En saanut nähdä Eerikasta muuta kuin jalkapohjat. Hän oli niin pahasti murjottu, ettei muuta voitu näyttää. Minä mittailin niitä jalkapohjia ja mietin, ovatko ne todella minun tyttäreni. Ne tuntuivat niin pieniltä. Istuin, rukoilin ja mietin, onko Eerika varmasti siinä.

Äiti on kärsinyt tyttärensä kuoleman jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti. Hän sanoo, että saamastaan avusta huolimatta hän tuntee olevansa yksin.

Lue myös:

02.02.2019 kello 12:04. Juttua on muokattu. Korjattu siteeraus Ilta-Sanomiksi.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja