Invalidiliiton pääosin omistama yhtiö Invalidiliiton Asumispalvelut Oy mainostaa olevansa Suomen laadukkain vammaispalvelujen tuottaja. Yhtiö ja sen pääomistaja Invalidiliitto lobbaavat lakiuudistusta, jolla vammaispalvelut ohjattaisiin suurille toimijoille kaikille toimijoille avoimen kilpailutuksen sijaan.
Samaan aikaan yhtiön omassa toiminnassa on arvostelemisen varaa, kertoo MTV3:n 45 minuuttia. Vammaisten asumispalveluja pitkään tarjonnut Invalidiliitto yhtiöitti toimintansa viisi vuotta sitten. Pari vuotta myöhemmin neljännes asumispalveluyhtiön omistuksesta myytiin pääomilleen tuottoa hakeville eläkeyhtiöille, säätiöille ja vakuutuslaitoksille.
Viiden toimintavuotensa aikana Invalidiliiton Asumispalvelut Oy on kahminut jo yli 250 kunta-asiakasta omistajayhdistyksensä hyväntekijän maineella. Monen kunnan lakisääteisessä vammaispalvelutuotannossa Invalidiliiton pääosin omistamalla yhtiöllä on jo monopoliasema.
Yhtiöittäminen kurjistanut asukkaiden oloja
Kunnat ovat asuttaneet Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n Validia - asuntoihin runsaat 1300 vammaista ja vanhusta. MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman haastattelemien asukkaiden ja omaisten mukaan olot ovat käyneet yhtiöittämisen jälkeen vuosi vuodelta tukalammiksi. Yhtiö hakee liikevoittoa nipistämällä kaikessa hiljaisuudessa avun määrästä ja palvelusta. Asukkaiksi haalitaan korkeimmin korvattuja vaikeavammaisia. Heidän avustajikseen rekrytoidaan määräaikaisia ja sijaisia, opiskelijoita ja tukityöllistettyjä.
– Tuntuu, että motivaatio on monella avustajalla pahasti hukassa. Kerran työntekijä sanoi, ettei hän millään jaksaisi tehdä enää tätä työtä, ettei kiinnosta. Mielummin ottaisin kuitenkin sellaisen, joka olisi kiinnostunut mun auttamisesta, sanoo Validia-asunnoissa ennen ja jälkeen yhtiöittämisen asunut Minna Kaasalainen.
– Tämä on mennyt kauhean pelkistetyksi tämä toiminta. Saa odottaa puolitoistakin tuntia ennen kuin avunpyyntöön vastataan, sitten tullaan ja mennään niin ettei edes puhua ennätetä, kuvailee Minnan äiti Ritva Kaasalainen Invalidiliiton yhtiöittämien avustuspalvelujen nykytilaa.
Ritva Kaasalaisen mukaan siivouksen ja kodinhoidon laatu on ala-arvoista.
– Taso on tätä nykyä mitä sattuu. Hella on välillä ihan mustana kiinni palaneesta liasta tai mikroaaltouuni niin huonossa kunnossa, että oikein haisee. Astiat ovat likaisia, vaikka ne on muka tiskattu. Työn jälki on kaikkialla tosi huonoa. En tiedä sitten onko syynä ajan puute vai ammattitaidottomuus.
Tulosta haetaan henkilöstökuluista
Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n toimitusjohtaja Risto Hämäläinen myöntää, että yhtiö on joutunut turvautumaan epäpätevään työvoimaan. Liikevoittoa tavoittelevan yrityksen on tehostettava toimintaansa.
Avustuspalvelutuotannossa ainoa keino on puristaa tulos esiin juuri henkilötyöstä.
– Totta kai, mistä muualtakaan. Tämähän on ihan normaalia, koska kaikkein suurimmat kulut tulevat meille juuri sieltä, toteaa Hämäläinen 45 minuuttia -ohjelmalle.
Pääomistajan Invalidiliitto ry:n toimitusjohtaja Marja Pihnala uskoo, että pääosa asukkaista on kuitenkin tyytyväisiä tuotettujen palveluiden laatuun.
– Tyytymättömiä on, mutta pääosa asiakkaista on kuitenkin tyytyväisiä. Reklamaatioita tulee hyvin vähän, sanoo Pihnala.
Liiton toimitusjohtaja myöntää kuitenkin, että aika harva asiakas kykenee arvioimaan palvelujen laatua saati reklamoimaan laatuvirheistä.
– Ihmisethän eivät pysty kirjoittamaan eivätkä välttämättä puhumaankaan, joten siinä mielessä meidän täytyisi kyllä löytää oikeat keinot saada sitä palautetta.
Toimintaa rahoittavien kuntien kustannuksia arjessa tapahtuva palvelun kurjistaminen ei ole leikannut millään tavoin. Laadun alenemista ei havaita eikä siihen puututa, koska kuntien varainkäytön omavalvonta on olematonta.
Kuntien taloudenpidon leväperäisyys ja seurannan puute mahdollistavat julkisten varojen kierrättämisen kunnista Invalidiliiton pääosin omistamaan yhtiöön ja sieltä edelleen pääomasijoittajille. Vammaiset ovat pelinappuloita tässä välissä.
45 minuuttia -ohjelman haastattelema Jyväskylän kaupungin vammaispalveluyksikön johtaja Marjatta Salminen myöntää, ettei kustannettujen palveluiden toteumaa kyetä valvomaan niin hyvin kuin pitäisi.
– Teemme valvontakäyntejä, mutta ei meillä tietenkään niiden puitteissa ole mahdollista tutkia kaikkien asukkaiden saamaa avustusta kaikkina arkipäivinä. Kyllä tällainen valvonta on asiakkaan, ei rahoittajan vastuulla, sanoo Salminen.
Asumispalvelut Oy teki viime vuonna liikevoittoa 2,2 miljoonaa euroa. Osinkoja jaettiin 600 000 euroa. Pääomistaja Invalidiliitto sijoitti osinkojaan muun muassa yhdistyksen markkinointiin ja viestintään sekä arvotaiteeseen.
Palveluja myydään, toteutusta ei valvota
Invalidiliiton Asumispalvelujen toiminta ei ole lainkaan läpinäkyvää. Asukkaat eivät tiedä, mistä palveluista ja kuinka paljon kunnat heidän avustamisestaan maksavat. Kunnat eivät puolestaan tiedä, millaista vastinetta rahoilleen todella saavat.
Invalidiliiton Asumispalvelut Oy myy palvelujaan kunnille kartoittamalla ensin tarpeen ja tekemällä sen perusteella valmiin sopimusluonnoksen. 45 minuuttia -ohjelmassa esiintyneen vaikealajista epilepsiaa sairastavan Jennin kohdalla pelkkä palvelutarvekartoitus maksoi 16 500 euroa. Kartoituksen pohjalta synnytetään palvelusuunnitelma, jonka perusteella kunnat tilaavat yhtiöltä palveluja.
Palvelusopimus tehdään kunnan ja yhtiön välillä, kuukausittaiset korvaukset vaihtelevat asukkaiden kunnon mukaan tuhansista euroista yli kymmeneentuhanteen euroon kuukaudessa.
Asukkaiden suuntaan yhtiö tekee palvelusitoumuksen, jonka asukkaat olettavat olevan kunnan ja yhtiön tekemän sopimuksen mukainen. Tarkkaa tietoa ei ole, koska asukkaiden avustamista koskevia ostopalvelusopimuksia ei näytetä asianomaisille itselleen.
Kuntarahoittaja valvoo hoidon toteutumista satunnaisesti ja ylimalkaisesti kokonaistuntimääriin perustuvista kuukausiraporteista. Asukaskohtaisiin avustuskirjauksiin ei paneuduta. Kuntien mukaan vastuu laadun arvioinnista on ennen kaikkea palvelua saavilla asiakkailla.
Katso Tuula Malinin juttu (45 minuuttia 30.11.2011)
Sumo video id
(MTV3)