1950-luvulla syntynyt "Eno" kävi oikeutta lapsensa tapaamisoikeudesta, selviää käräjäoikeuden asiakirjoista.
Vuonna 2008 annetusta päätöksestä käy ilmi, että useista törkeistä lapseen kohdistuneista seksuaalirikoksista epäilty "Eno" kävi oikeutta tyttärensä huoltajuudesta.
Vanhemmat olivat muuttaneet erilleen noin vuosi lapsen syntymän jälkeen. Lapsi on nyt alakouluikäinen.
Äiti ei luottanut miehen kykyihin
Nainen oli vaatinut, että lapsen huolto uskottaisiin yksin hänelle ja mies velvoitettaisiin maksamaan elatusapua lapsesta. Mies olisi halunnut lapsen yhteishuoltoa.
Miehen ja naisen välit olivat naisen mukaan riitaiset, ja hänen mukaansa heidän näkemyksensä erosivat esimerkiksi lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Myös sosiaalilautakunnan mukaan vanhempien välillä oli syvää epäluottamusta.
Naisen mukaan yhteishuolto ei ole mahdollinen eri paikkakunnilla elämisen lisäksi sen takia, että hän ei luottanut miehen kykyyn huolehtia lapsesta kunnolla tai hoitamaan tätä.
Nainen kertoi, ettei uskaltanut antaa lasta isän huolehdittavaksi tämän käyttäytymisen vuoksi. Hän kertoi myös pelkäävänsä miehen vievän lapsen maasta.
Kyvystä huolehtia lapsesta ei saatu selvyyttä
Äiti ei halunnut, että lapsi tapaisi isäänsä yön yli. Hän kertoi miehen olleen joskus tapaamisten alkaessa hyvin kiihtynyt tai aggressiivinen, minkä vuoksi nainen ei ollut antanut lasta tälle. Hänen mukaansa mies oli myös hätääntynyt esimerkiksi lapsen itkusta, eikä osannut arvioida lapsen todellista hätää.
– Lapsi voi viettää yötä isänsä luona sen jälkeen, kun lapsi pystyy itse kertomaan isän luona olevista mahdollisista ongelmista, nainen esitti.
Oikeuden päätöksessä kerrotaan, etteivät sosiaalityöntekijät olleet saaneet selvää kuvaa miehen vanhemmuudesta ja kyvystä huolehtia lapsesta täysipäiväisesti. Mitään selkeistä vaaroja ei kuitenkaan tullut ilmi.
– [Nainen] ei ole pystynyt yksilöimään mitään tiettyä seikkaa, jonka vuoksi hän on huolissaan viikonlopputapaamisista, oikeus katsoi.
Tapaamisten pituus määrättiin pidentyväksi
Lapsi määrättiin yhteishuoltoon, mutta lapsi määrättiin asumaan äitinsä kanssa. Oikeus määräsi, että tapaamisten kestoa ja määrää kasvatetaan vähitellen lapsen kasvaessa. Nelivuotiaasta lähtien lapsi vietti aikaa isänsä kanssa myös yön ylitse.
Mies katsottiin oikeudessa elatusvelvolliseksi, mutta tämä ei ollut kuitenkaan elatuskykyinen puutteellisen toimeentulonsa vuoksi.